Tänään oltiin taas JoA:n kentällä harjoittelemassa liitelyn alkeita. Koska treeniryhmä oli tällä kertaa taas tosi pieni, ehdittiin tehdä paljon kaikkea. Kentällä oli pitkät kepit, pussi, A ja hyppy, keinu, pituus ja rengas. Tekemistä siis tosiaan riitti.

Aloitettiin pituudelta. Pituuden kanssa ilmeni kumma ongelma, kun koira ei millään meinannut hypätä ilman, että tassu kolahtaa johonkin pituuspalikkaan. Kouluttaja sitten minua valaisi, että koira loikkaa niin kaukaa, ettei loikan pituus riitä. Nonih, sehän kuulosti jo rinimäisemmältä ongelmalta ;) Jäin itse vähän lähemmäs koiraa, ettei sillä tule niin kiire mun perään, ohjaaja otti yhden pituuskepin vielä korkeutta nostamaan, ja heti alkoi sujua paremmin.

Keinu ollaan tehty kerran aikaisemmin, nyt oli oikeastaan tosi kiva palata takaisin siihen. Rini oli menossa keinulle samalla tavalla kuin puomille jokunen kerta sitten: jos se ei olisi ollut hihnassa, se olisi satavarmana rynninyt läpi. Onneksi siis oli hihna :) Ryhdyin opettamaan niin, että se jää seisomaan vähän esteen puolivälin ja odottaa siinä, että keinu heilahtaa; jos opettaisin sen menemään päähän, niin pystyin jo sieluni silmin näkemään, kuinka koira loikkaa sieltä alas. Ensin Rinillä oli keinultaputoamisongelma, joka johtui siitä, että se oli liikaa namin perään. Siispä jätimme namin pois, palkkasin pysähtymisestä puoliväliin ja sitten oikeaoppisesta kontaktista alastulolla. Hyvin meni.

Teimme itseksemme pitkiä keppejä, oikealta puolelta sujuvat jo tosi hyvin melkein ilman apuja, Rini pujottelee tosi hyvin. Pystyin jo kokeilemaan niinkin, että mentiin vähän lujempaa. Vasemmalla puolella meno ei ole vielä ihan niin vauhdikasta, mutta kyllä sekin alkaa hiljalleen sujua. Loppupäässä keppejä yleensä tulee yksi oikaisuvirhe, mutta sekin voi johtua siitä, että oletan liian automaattisesti, että koira tekee, kun se osaa, enkä muista tsempata loppuun asti.

A:n ja hypyn yhdistelmä oli tosi mieluista touhua - eikä asiaan takuulla vaikuta yhtään se, että kun tehtiin parin hihnan avulla suoritetun A:n jälkeen A ilman hihnaa, Rini teki aivan täydelliset kontaktit! :) Toki mun pitää olla valmiina sitä aina vastaanottamassa namin kera, mutta neiti alkaa kuitenkin hiljalleen tajuta, että A:n lopussa ei voi vain hyppäämällä jatkaa eteenpäin. Toinen positiivinen juttu oli, että ylösmenokontaktitkin sujuivat, nyt koira ei hypännyt niiden yli. Hypyn kanssa oli ensin ongelmana, kun rima tuli koko ajan alas; sitten tajusin, että kyseessä oli taas sama liian kaukaa hyppäämisen ongelma. Ryhdyin A:n jälkeen vähän toppuuttelemaan ja vapautin hypylle vasta lähempänä, ja heti alkoi sujua.

Rengasta tehtiin pari onnistunutta suoritusta hihnassa, lopulta tehtiin ilman hihnaakin. Hyvin se oikea reikä sieltä löytyy, Rini vissiin vielä muisti kuitenkin viime kerran törmäyksen, kun se vielä vähän malttoi hidastaa ennen hyppyä.

Tulin tänään about 500 miljoonaa kertaa todenneeksi, että ihan oikeasti: agilityn harrastaminen pitäisi aloittaa niin, että ensin koulitaan ohjaajaa 8 kuukautta ja sitten vasta tehdään koiran kanssa. Mun - ja samalla meidän - ongelmana on, että mie en tajua liikkua koiran kanssa eteenpäin, vaan töksäytän lähes poikkeuksetta aina esteen vierelle, ja koira tulee hakemaan palkan mun kädestä. Ja sit mä mietin, miksi koira ei irtoa ja miksi se aina kaartaa suoraan esteen suorittamisen jälkeen joko oikealle tai vasemmalle. Haluaisin ryhtyä tekemään jonkinlaisia etenemis- ja irtaantumisharjoituksia, me ei esteiden opettelun jälkeen päästä etenemään mihinkään, jos en saa koiraa irtoamaan mun viereltä minnekään. Pussin kanssa tehtiin etenemisharjoitus silleen, että jätin pussin suulta n. viiden metrin päähän palan nakkia ja lähetin koiran pussille, mutta jäin itse seisomaan koiran taakse. Hyvin irtosi, kyllä se makkara on sellainen innoke.
Eilen käytiin tekemässä agia Liperissä pitkästä aikaa Ainon ohjauksessa. Tehtiin valssiharjoitus ja sitten puolikkaiden keppien ja kaarella olevan putken muodostamaa ympyrää. Kepit ei eilen sujuneet, kun en osannut taaskaan koiraa ohjata, sen takia vissiin olikin niin mahtavaa tänään, kun kepit sujuivat hyvin. Valssiharjoitus koostui seitsemästä hypystä, lisäilen kuvan myöhemmin. Se tuntui alkuun tosi vaativalta, kuivaharjoitteluna ilman koiraa kohtuullisen helpolta, koiran kanssa aluksi ongelmallista taas, kun en osannut ohjata, mutta lopulta saatiin se sujumaan hyvin molemmista suunnista. Valssien kanssa piti vaan olla huolellisena, että missä vaiheessa kääntyy, milloin antaa käskyn ja miten liikkuu itse. Vaan kun oli osaava silmäpari meitä valvomassa, niin hyvin se saatiin toimimaan.

Tokotreeniäkin käytiin tekemässä viikolla Ainon ja Mallan kanssa, kentällä oli myös yksi onneton koripalloilija. Rini ei ottanut pahemmin häiriötä muista tekijöistä, se oli kiinnostunut mun kanssa tekemisestä. Tehtiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, noutoa, hyppyä, uutena hyppynoutoakin (jonka koira vaan osasi suoraan tosi upeasti) ja yksi luoksetulo. Treeni oli mielettömän onnistunut siihen saakka, kunnes vaadin koiralta liian paljon idioottivaikeassa paikkamakuussa, ja hyvä iloinen mieli meni siinä. Jälkeenpäin on tietysti harmittanut hirveästi. Rini ei tuota näytä sen koommin muistelevan, vaan harmittaapa se silti, kun itsellä on pitkä muisti.

Kesäkuun alussa alkaa vepe, tulevalla viikolla on siitä alkuinfo. Huomenna suuntaamme jälleen hakumetsiin, pitäisi sitä ennen operoida nuo valjaat.