Eilen oltiin aamusta Liperin Kennelkerhon kentällä jälleen agiliitämässä. Huonoksi onneksi kenttä oli ihan lumen peitossa, kun aura ei ollut ehtinyt vielä ajella lumia syrjemmälle. Onneksi estevarastosta löytyi lumikola, jolla me raavaat naiset työnneltiin pieneltä alueelta lumet pois esteitä varten. Se olikin aika hyvä alkulämmittely!

Päivän aiheena olivat hypyt, rengas, kepit ja pöytä sekä putki vanhempana juttuna. Piirtelen radan taas, kunhan ehdin. On se kumma, että olevinaan on koko ajan menossa jossakin, eikä ehdi koneellekaan enää kunnolla istahtaa.

1381041.jpg

Aluksi muistuteltiin Rinin kanssa mieleen pöytää ja rengasta. Rinillä oli kierrokset taas sitä luokkaa, että sen kuulo oli hyvin valikoiva. Senhän ei tarvinnut kuin nähdä, että mennään kentälle ja siellä on esteitä, niin eikö se jo ollut naamalle hyppimässä ja ranteessa kiinni ;) Alussa en siitä sen kummemmin välittänyt, neiti on tavallisesti lopettanut kohtuullisen pian, mutta eilen piti ihan jäähylle laittaa heti alkuun, kun hommasta ei meinannut tulla mitään. Pikaisen jäähyn jälkeen Rinikin tajusi, ettei riehumalla ja riekkumalla päästä mitään tekemään, joten sen jälkeen neiti vaivautui keskittymään.

Teimme ensin putken, josta piti hypätä pöydälle. Rinillä oli tietysti vauhtia niin kauheasti, että neiti hyppäsi pöydän yli, joten mun piti korjata. Parilla uusinnalla ei ollut sen parempaa menestystä, sitten sain neuvoksi hidastaa Rinin menoa ennen kuin mentäisiin yhdessä pöydälle. Neidin hidastamiseen tarvittiin reippaasti ääntä, mutta se toimi - pöydälle meno oli heti maltillisempi, ja Rini jäi hyvin pöydälle makaamaan.

Renkaan kanssa tarvittiin apukäsiä (tai oikeastaan jalkoja), kun Rini olisi mielellään soveltanut taitojaan vähän. Oikeastaan vika oli minun, koska en käsilläni näyttänyt tarpeeksi selvästi, mistä halusin Rinin tulevan. Kun kiinnitin enemmän huomiota siihen, mistä namikäsi menee, alkoi heti sujua paremmin. Tehtiin pari onnistunutta rengasta ja siirryttiin sitten hypyille.

Hypyt olikin aseteltu vaikeasti (lisään sen kuvan, jahka ennätän). Vaativa harjoitus se oli, mutta kun alusta pitäen pidin itseni rauhallisena ja mietin tarkkaan, missä linjassa kädet kulkevat, hyppy ja tiukka kaarros onnistuivat hyvin. Alussa jäin seisomaan esteiden kulmaan, se toimi ihan hyvin oikealle puolelle, mutta kun kokeiltiin vasemmalle, alkoi Rinin juoksu tökkiä. Otin sitten neuvosta vaarin, jätin mun ja koiran väliin vain yhden hypyn ja juoksin itse Rinin kanssa ja ohjasin samalla. Homma sujui hienosti :) Tässä välissä neiti pääsi taas autoon odottamaan omaa vuoroaan, kun muut jatkoivat harjoituksia.

Suurin osa porukasta joutui lähtemään, kun työt ja muut menot odottivat. Mullakin alkoi olla kiire tenttiin, mutta halusin vielä kokeilla keppejä. Meillä oli iso häiriötekijä, kun varaston eteen kasaantui muita agilityn harrastajia, jotka olivat omalla ajallaan tulossa treenaamaan. Mulla meni päreet koiran kanssa ensimmäisen puhahduksen jälkeen, Rini vahti tarkkaan kentän laidalla olevia vieraita, eikä neidin keskittyminen ollut parasta mahdollista luokkaa. Jos olisin ollut fiksu, en olisi tehnyt viimeistä harjoitusta ollenkaan, koiran kanssa tulee kinasteltua typeristä asioista (kuten meidän tapauksessa eilen paikallaolosta). Rini alkoi keskittyä esteisiin, kun me siinä aikamme venkslattiin, mutta itselle jäi lopputreeneistä vähän huono fiilis.

Kepit menivät hyvin, kun itse sain hampaiden kiristelyn helpottamaan ja keskityin, miten koiraa ohjaan. Alussa tuli enemmän vahingossa tuupittua koiraa keppien väleihin, mutta kun käsitekniikka muistui mieleen, alkoivat omatkin ohjaukset toimia paremmin. Lopuksi teimme pienen ratapätkän: aloitimme renkaalta, sieltä pöydälle ja pöydältä putkeen. Putken jälkeen tehtiin hypyiltä eteneminen suoraan, se olikin radan vaikein osuus. Todettava se taas on, että koira on liian nopea ja ohjaaja liian hidas, putkelle asti sujui hyvin, mutta hypyille olisi pitänyt juosta oikeasti lujaa, eikä mun ruumiinrakenteella sellaisia spurtteja tehdä ;) Käsien kanssa piti myös olla tarkka, mulla on taipumus laskea käsiä sitä mukaa, mitä pitemmälle hyppyillä edettiin (lasku on siis merkittävä, kun oli vain kaksi hyppyä), ja Rini tapittaa mun eleitä radalla niin tarkkaan, että rimat paukkuu, jos kädet laskee liian alas. Viimeisellä kerralla, kun rata alkoi olla Rinillekin tutumpi, hypytkin menivät paremmin.

Rini alkaa hakeutua esteille jo aika hyvin ottaen huomioon vähäisen treenimäärän. Nyt vaan odotellaan, että päästään opettelemaan loputkin esteet kunnolla. Puomia ja keinua ei olla tehty vielä ollenkaan, pussia vain kerran teemapäivillä.

Tänään on jälleen juhlapäivä: Miina-teräsmuori täyttää pyöreät 10 vuotta! Huisisti onnea Miinalle ja paljon terveitä vuosia lisää! Juhlapäivän kunniaksi lähdimme Ainon ja koiralauman kanssa kauniiseen ulkoilmaan Kaunislahteen ottamaan koirista kuvia. Aino sai otettua Rinistä kauniit seisomakuvat, jotka saan varmaan sitten, kun Aino saa siirrettyä kuvat koneelle. Galleriaan on siis tulossa paljon kuvia lisää; kun mie nyt vaan saisin niitä sinne lisättyä ensin.

Rini sai kunnon lenkin, kun se joutui juoksemaan Olivian perässä pitääkseen Olivian lauman mukana. Rinistä on ollut ihmeellinen rähinäpurina, eikä mun huumorintaju riitä läheskään jokaiseen purahdukseen. Aloittaisi ne juoksunsa, niin ei tarvitsisi koko ajan kiukutella muille...

Meillä juhlistetaan tänään vähän isommalla porukalla synttäreitä. Lenkin jälkeen tehtiin Rinin kanssa kanapiirakkaa, eilen tein jo kakun tehtävää ajavan persikkatortun jääkaappiin hyytymään. Leipomisen jälkeen piti siivota, nyt täällä on suunnilleen sen näköistä, että tänne kehtaa ihmisiä kutsuakin ;)

Huomenna on Aussie ry:n vuosikokous Lahdessa, sinne nyt ollaan ilmeisesti suuntaamassa sitten vähän isommalla porukalla, jotta päästään vaikuttamaan tärkeisiin asioihin.