Seuraaminen sujui tosi hyvin uudella käskyllä, vähän täyskäännöksissä ehkä väljyyttä, mutta normikäännökset, pysäytykset ja kävelyt meni tosi nätisti. Eilen en ottanut nopeudenmuutoksia, joten niitä pitää muistaa treenailla.
Liikkeestä maahanmeno sujui kuin unelma. Rini jäi taas edestä katsottuna aavistuksen verran vinoon, mutten itse muistanut kiinnittää huomiota, väännänkö itseäni johonkin kummalliseen kulmaan, kun annan käskyn. Ei ollut ongelmia, vaikka kävelin koiran taakse, silti pysyi hyvin paikallaan :)
Luoksetulo oli illan murheenkryyni ja meidän suurin ongelma. Ajattelin aloittaa pysäytyksellä, mutta homma kariutui jo alkutekijöihinsä, kun en saanut koiraa tulemaan luokse kahdella käskyllä. Kolmannella kerralla lähdin juoksemaan poispäin ja kutsuin koiraa, mutta Rini tuli karkuunjuoksemisesta huolimatta himmailemalla perässä. Pään yläpuolella killui kysymysmerkki, kun en yhtään käsittänyt, mikäs luoksetulossa oli nyt niin suuri ongelma. Tehtiin normaalia luoksetuloa pari kertaa pallon kanssa, mutta sekään ei mainittavasti auttanut. Kokeilin vielä kerran takapalkan kanssa, mutta koira olisi mennyt suoraan palkalle luoksetulon sijaan. Tehtiin vielä lisää normaaleja luoksetuloja, kaikki himmailevia ja hitaita, sen jälkeen annoin olla ja aattelin, että pitää miettiä uusi taktiikka luoksetulon kanssa.
Pyysin sitten konsultaatioapua ensin Ainolta, joka antoi neuvon jättää pysäytys kokonaan nyt pois ja tehdä vaan normaaleja luoksetuloja sellaisella palkalla, joka on Rinille erityisen mieleinen. Pitää vahvistaa sitä toista luoksetulokäskyä myös, mutta tärkeintä on nyt saada se luoksetulo toimimaan. Aino ehdotti sellaistakin, että jättäisin palkan itseni taakse ja tulisin palkan ja koiran väliin. Kokeilun arvoista ainakin.
Tänään kysyin sit vielä agitreeneissä Hannalta (joka treenaa Jatsin kanssa jo voittajaluokan liikkeitä), että miten Jatsille opetettiin avoimen luoksetulo. Hanna antoi vinkin tehdä pallon kanssa, ensin teen vaan luoksetuloa ja sit heitän pallon. Jossain vaiheessa tehdään niin, että olevinaan heitän, mutten heitäkään, ja kun koira pysähtyy, heti palloa kehiin. Sit vaan pallo häivytetään pois, jolloin koiran pysäytys toimisi käsimerkillä. Aino ehdotti myös pysäytyksen muuttamista käskystä käsimerkiksi, niin koira ei pääsisi ennakoimaan mun ilmeistä, milloin se pysäytys tulee tapahtumaan.
Pitänee mun katsoa vielä Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjastakin, miten siellä neuvotaan pysäytys tekemään. Hämärästi muistelen joskus sen lukeneeni, ja siinä ehdotettiin muistaakseni pysäytyksen tekemistä kosketusalustan kanssa. Siinähän noita vaihtoehtoja jo onkin jokunen. Toivottavasti jollakin näistä saadaan liike taas toimimaan.
Liikkeestä seisominen meni alkuun myös pieleen, varmaan en hämmennykseltäni osannut antaa kunnollisia merkkejä, kumpi jäävistä liikkeistä oli tulossa. Rini meni siis ensin maahan. Toisella kertaa neiti jäi seisomaan ja pysyi jo hienosti paikallaan ilman erillistä paikka-käskyä.
Nouto sujui kivasti eilen, Rini haki kapulan ripeästi ja luovutti ekalla kerralla hiukan vinoon, toinen luovutus oli jo parempi. Hidastelin toisella kerralla myös vähän kapulan ottoa, mutta siitä huolimatta neiti piti kapulaa hyvin. On se niin taitava :)
Kaukokäskyissä pitää (edelleen) vahvistaa sitä ensimmäisen ylösnousun kestoa, Rini meni eilen taas maahan itseksiään, kun sillä ei varmuus riitä pysyä istuallaan. Loput liikkeenvaihdokset menivät hienosti, vaikka kestoa vaihdoksien välillä oli vähän pitemmälti.
Hyppy tehtiin myös pariin otteeseen. Ekalla kerralla palkkasin istumisesta, kahdella muulla kerralla en enää tehnyt välipalkkausta. Rini ei tarvitse enää ylimääräistä käskyä tulla sivulle, vaan se hyppää nätisti takaisin ja tulee suoraan sivulle istumaan. Eilen neiti hyppäsi vielä hyvän matkan päähän esteestä, joten se sai otettua hyvin vauhtia takaisinhyppyä varten.
Eilisen treenin seuraamisista jäi tosi hyvä mieli, mutta luoksetulo jäi vähän harmittamaan. Luoksetulo on toisaalta ollut meillä aina melko herkkä liike, joten sinänsä tämän olisi pitänyt olla odotettavissakin. Nyt otetaan vaan sitten reilusti takapakkia ja tehdään vaan normaaleja luoksetuloja, ja kun saadaan siihen taas varmuutta, niin otetaan sitten pallon kanssa. Onhan se tietysti mahdollista, että loskasääkin vaikutti luoksetuloon, Rinillä kun on aika ajoin taipumusta heittäytyä prinsessaksi kesken kaiken. Eilisen treenin päätteeksi kävimme pellolla narupalloilemassa, Rini sai tarpoa taas hangessa pallon perässä. Eilen ei pallokaan ollut kertaakaan kovin pitkään kateissa ;)
Tänään olimme taas liitelemässä räntäsateessa Liperissä. Miimi joutui jäämään treeneistä pois kipeän selän takia, joten me vedettiin vähän pieneltä tuntuvan porukan kanssa omat treenit. Tehtiin vanhoja tuttuja esteitä eli hyppyjä, putkea sekä suorana että mutkalla, A:ta, keppejä ja rengasta. Hypyistä ja putkista sai vähän hankalanmallisen radan aikaiseksi, sitä saivat sitten kunnianhimoisimmat kokeilla niin halutessaan.
Tehtiin Rinin kanssa alkulämmittelynä lisää narupalloilua, heittelin hankeen ja neiti sai hakea. Sepäs olikin oiva keino pahimpien sauhujen purkamiseen, niin neiti malttoi hienosti keskittyäkin kentällä! Teimme aluksi putkia ja hyppyjä, sitten siirryimme A:lle (jossa mentiin eikä meinattu), renkaalle ja sieltä kepeille. Rengas meni ihan mukavasti, otin alussa reilun käsiavun kaveriksi, toisella kerralla ohjasin jo samalta puolelta, mistä koiran piti hypätäkin. Rini teki hienosti. Erityisen iloinen olin tämän päivän kepeistä, neiti suoritti kepit molemmilta puolilta täysin virheettömästi! Käsiavun kanssa toki tehtiin, mutta olin oikein mielissäni, kun niiden kanssa on pari edellistä kertaa niin paljon tapeltu ja toheloitu. Jos kepit alkavat jatkossa mennä noin hyvin, voidaan varmaan vähitellen alkaa vähentää apuja. Katsotaan ensi kerralla, miltä näyttää.
Toisella kierroksella teimme Rinin kanssa jo kepeistä ja aidoista koostuvan radan. Ensin jätin koiran suoran putken päähän, siitä ohjasin kaarella kaartuvaan putkeen, josta sitten juostiin hypyille. Hypyiltä ohjasin takaisin suoraan putkeen, jonka päästä ohjasin kaartuvaan putkeen, sieltä taas hypyt. Teimme pari virheetöntä kierrosta, jonka jälkeen jätettiin rata tauolle ja käytiin taas välissä tekemässä muita esteitä. A menee muuten hyvin, mutta kontakteja pitäisi alkaa ottaa mukaan. Se on vaan niin penteleen vaikeaa, kun koira tulee menee nelivetona A:n huipulle ja tulee kasivetona sieltä alas ;) Palkkaa ei tosin herunut kuin siitä, että se jäi nätisti takajalat kontaktipinnalle ja etutassut maahan. Korjasin sitten aina ja seisotin vähän aikaa oikeassa asennossa, mutta nyt pitää kyllä alkaa vaatia sitä jo varsinaista estettäkin suorittaessa.
Ihan lopuksi tehtiin tuota aita-putki-rataa toisin päin, mutta se ei sitten mennytkään enää ihan niin hyvin ;) Rinillä taisi olla kaikki keskittymiskyky jo käytetty, se juoksi vähän miten sattui ja huiski ja räiski mielensä mukaan. Kivaa sillä kuitenkin näytti olevan.
Mari heitti kehiin ehdotuksen, että voitais aussieporukalla ryhtyä treenaamaan myös tokoa. Meillehän häiriötekijät kyllä kelpaisivat, samoin vertaistuki. Treenaamista tulee vaan luultavasti hankaloittamaan se, että kaikki ovat tokossa niin eri vaiheissa: Hanna Jatsin kanssa jo voittajassa, mie Rinin kanssa avoimessa, ainakin Mari ja Wallu vielä periaatteessa alokasluokassa. Varsinkin ohjattujen treenien vetäminen on hankalaa, kun on niin eritasoisia koiria; mulle kelpaisi vaan häiriökin, että kaikki tekis omaa treeniään, mutta kieltämättä aloittelevien on melko hankala vaan ryhtyä tekemään, jos ei silleen tiedä, mitä pitää tehdä ja miten. Mie voisin periaatteessa vähän katsoa aloittelevien tekemistä ja antaa neuvoja, mut sit oma tekeminen koiran kanssa jäisi vähemmälle. Hankalaa!
Seuraavat agitreenit ovat perjantaina iltapäivällä, jokunen olisi halunnut mennä jo aamusta, mutta mie sain vinkumalla kellonaikaa myöhemmäksi. Olen ensi viikon töissä aamussa (meinaa herätystä puoli viideltä, jippii...) joten kun perjantaina saa luvan kanssa nukkua, niin toki haluaisin myös nukkua. On kyllä ankeaa treenata, jos tällainen räntäsade ja nollakelit jatkuvat. Saisi kevät tulla jo!
Kommentit