Tänään oli Pelastuskoirien tottistreenit Linnunlahden kentällä. Talvisin siellä ei ole ketään vetämässä treenejä, joten saatiin tehdä itsekseen. Kentällä oli meidän lisäksi viiden ihmisen porukka, mutta koska meitä katsottiin pahasti ja tunsin oloni ujoksi, emme menneet kysymään, keitä ne oikein oli. Mitä ilmeisimmin Pelastuskoirien leivissä pitempään treenanneita. Päädyimme kentän laidalle työstämään liikkeitä itseksemme.

Rini otti muista koirista paljon vähemmän häiriötä kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Vähän se alkuun tiiraili, mutta missään vaiheessa se ei näyttänyt siltä, että sitä olisi kiinnostanut muiden touhut enemmän kuin se, mitä me oltiin siellä tekemässä. Se olikin miellyttävä yllätys :)

Liikkeestä istuminen on ollut pitkän seuraamiskaavion lisäksi ainoa liike, jonka takia en ole pitänyt BH-kokeeseen menoa vielä kovin ajankohtaisena. Liikkeen opettaminenhan ei ole homma eikä mikään nopeasti oivaltavalle koiralle: ongelma on enemmän ohjaajan laiskuudessa. Olin etukäteen suunnitellut tämänpäiväisen treenin keskittyvän hyvin pitkälle liikkeestä istumiseen ja seuraamiskaavioihin. Suunnitelmat vaan muuttuu niin kovin helposti.

Rini olisi kovin mielellään tarjonnut maahanmenoa ja seisomista istumisen sijaan, ja sitä kovasti hajotti, kun se ei saanut palkkaa kummastakaan. Tein pari kertaa niin, että peruutin taaksepäin nami kädessä ja houkuttelin koiraa perään, kun se tuli, ohjasin namilla istumaan ja kehuin kovasti. Tätä ei tarvinnut tehdä kolmea kertaa enempää, kun siirryin itse rintamasuunta koiran menosuuntaan ja ohjasin siitä namilla. Pian Rini istui pelkästä käskystä. Järkytyin ihan itsekin siitä, kuinka nopeasti neiti oivaltaa asioita.

Tässä vaiheessa mielessä alkoi kolkuttaa pelottava ajatus. Ensi viikolla on kaksi tokokoetta: entä jos Rini sekoittaa jonkun jäävän liikkeen istumiseen? Perinteisesti mun kello raksuttaa vähän jäljessä. Ajatuksen jälkeen päätin, että meidän tottistelut jää tähän ja siirrytään tokoon - treenataan tottista joskus myöhemmin. Näillä näkymin se "myöhemmin" on sen jälkeen, kun meillä on TK2 kasassa.

Tehtiin pitkiä seuraamispätkiä, Rinin vireessä olisi ollut hiukan toivomisen varaa, mutta eipä auta valittaa, kun itselläkin oli vähän vetämätön olo. Käytiin kaikki alokasluokan liikkeet läpi hyppyä lukuun ottamatta, tehtiin pari noutoa pallolla ja hiottiin kaukkareita. Kaukkarit sujuivat tänään upeasti, pitää vaan olla tarkka siitä, millaisesta istumisesta palkkaa. Noutokin sujui tänään hyvin, Rini saalistaa kapulan ihan selkeästi, mutta ainakin liike on vauhdikas. Jäävissä liikkeissä Rini tarjosi pari kertaa odotetusti istumista, mutta nopeasti oikea liike kuitenkin löytyi. Paikkamakuukin sujui ongelmitta, vaikka juoksentelin ympäri kenttää häiriönä, hyppelehdin ja pompin, käänsin selän koiralle ja kaatuilin lumihankeen - eikä mitään vaikutusta. Upeaa, upeaa!

Teimme myös sivulle- ja eteentuloharjoituksia. Sivulletulossa Rini tykkäisi edelleen istua miten huvittaa, joten tänään ohjasin namilla oikeaan suuntaan, jos oikea asento ei meinannut löytyä. Eteen istuminen sujuu jo oikein hyvin ja tiiviisti, Rini ei vain vielä ole oivaltanut, että sen tiiviin eteen istumisen voisi yhdistää myös luoksetuloon ja noutoon ;) Rinin luoksetulot oli tänään aivan mahtavia: neiti oli niin nopea ja tarkka. Heittelin palloa palkaksi, se oli niin upeaa katseltavaa!

Musta tuntui, että oltiin ehditty tehdä kauheasti kaikkea, ja aikaa oli kentällä kulunut vasta 20 min. Ihan outoa kuvitella, että vielä syksyllä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia tehdä tunnin tai puolentoista treenejä kahdestaan; nyt tuntuu, ettei millään keksi tekemistä niin pitkäksi aikaa. Teimme Rinin kanssa vielä pari liikettä, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin kotiin. Rinille sekin 20 minuuttia oli ihan riittävästi, Rini on väsynyt silloin, kun se alkaa lenkillä seurata mun vierellä vähän väliä, ja tänään neiti tapitti mua koko matkan Linnunlahdelta kotiin.

Kotipihassa otettiin vielä hyppy. Hyppy sujuu ongelmitta, Rini tykkää siitä liikkeenä edelleen kovasti ja nyt se malttaa hyvin odottaa käskyä istua, ja istuu käskyn jälkeen aika ripeästi. Heittelin pihalla Rinille vielä hetken palloa, ennen kuin suunnattiin takaisin sisälle. Kotona mulla on ollut hyvin väsynyt koira - vaan onpa ohjaajakin aika kuitti. Kävimme jo aamulla kävelemässä sellaisen tunnin lenkin, nyt illalla tuli siihen päälle vielä kaksi tuntia lisää muuta toimintaa. Huomenna lupasin lähteä lenkille Ellan kanssa, mutta lauantain olen jo näin etukäteen pyhittänyt lepopäiväksi. Se tekeekin hyvää!

Tänään tuli myös Pieksämäen kokeen kisakirje. Lauantainakin on noustava aikaisin aamulla, kun koe alkaa jo yhdeksältä. En ole vielä oikein päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa siitä, millä me kokeeseen mennään. Auto olisi tietysti helpoin ja joustavin vaihtoehto. Pieksämäen kokeessa menee luultavasti melko reilusti aikaa, sillä alokasluokassa on monta koirakkoa.

Mie palaan huomenna huomattavasti suunniteltua aikaisemmin takaisin työelämään. Kun olen suorastaan tunnettu aamu-unisuudestani, voin vaan innolla taas odottaa, mitkä on fiilikset huomenna puoli viiden aikaan, kun pitäisi nousta ylös. Onneksi viikonloppu on tulossa, niin pääsee sitten vetämään vähän henkeä.