Ollaan Rinin kanssa laiskoteltu pari päivää. Rini on nukkunut viime viikonlopun rasituksia keskiviikon ja torstain, mutta tänä aamuna neiti selkeästi jo heti aamulla ilmoitti, että onhan tässä jo löhöilty! Suoraan sanottuna aamulla ikkunasta ulos katsomisen jälkeen oli sellainen fiilis, että pysytellään tämäkin päivä turvallisesti neljän seinän sisällä: ulkona pyrytti lunta ja räntää vaakasuunnassa. Aamulenkki oli taistelua tuulta ja hankea vastaan, lunta oli yön aikana tullut kymmeniä senttejä. Päivän seurasin ADHD-lapsen riehuleikkejä yksinään lelujen kanssa sisällä, illalla sitten tulin siihen tulokseen, että joutaahan tästä jo pihallekin, kun sää selkeni. Pakattiin treenikamppeet mukaan ja mentiin tuohon parkkikselle tekemään meidän eka avoimen treeni.

Kun virtaa ja energiaa tuntui taas olevan, aloitettiin seuraamisella. Ihan tuntui hassulta ajatella, ettei avoimessa olekaan kuin seuraaminen ilman hihnaa. Kontakti laski aika ajoin, mutta hyviä pitkiä pätkiä oli välissä ja käännökset olivat tiiviitä. Kokeiltiin myös ekaa kertaa hidastuksen kanssa. Siinä kontakti tahtoi taas tippua. Treeniä seuraaminen vaatii vielä rutkasti lisää, mutta hyvällä mallilla se kuitenkin edelleen on.

Ryhdyimme hiomaan jääviä liikkeitä. Liikkeestä maahanmeno sujui hyvin, siinä voin kävellä ihan koiran vierestä ilman, että Rini liikkuu. Tätä ei jääty sen kummemmin hiomaan, kun se tuntui hyvin sujuvan. Liikkeestä seisominen sen sijaan vaati hiukan työtä. Rinillä oli edelleen intoa niin kauheasti, ettei se oikein viitsinyt keskittyä siihen, minkä käskyn sille annoin. Ihan järkytyin, kun käännyin ekan kerran ympäri ja koira makasikin maassa! Noh, sattuuhan näitä. Kiinnitin itsekin enemmän huomiota toisella kertaa äänenpainoon ja leuan asentoon, taas sujui. Annoin lisäkäskyn "paikka", kun lähdin kävelemään koiraa kohti. Rini pysyi hienosti, kaarsin sellaisen vajaan metrin päästä. Ainoa ongelma oli, kun tulin takaisin ja olisin palkannut, niin sitten neidin takapuoli ehtikin jo maahan :) Tehtiin muutamia toistoja, lopetettiin sitten sellaiseen oikein onnistuneeseen.

Meidän paikkamakuuharjoitus olikin vaativampi toteuttaa. Päädyin toteuttamaan harjoituksen niin, että jätin Rinin paikkamakuuseen suunnilleen keskelle parkkista, kävelin itse puun taakse piiloon ja odottelin siellä jonkin aikaa. Pakko mun oli välillä vähän vilkuilla, mitä Rini touhusi, mutta tosi skarppina se siellä makasi paikallaan ja odotti, että tulen takaisin. Kävin palkkaamassa välissä ja menin sitten vielä hetkeksi uudelleen puun taakse. Pitää joku kerta raahata joku kaveriksi vähän katsomaan meidän treenejä ja ottaa samalla paikkamakuu koemuotoisena. Helpompi on sitten, niin mun ei tarttee kuikuilla, mitä Rini touhuaa, ja saan silti tietää, mitä tapahtuu.

Luoksetulo on liikkeenä jännittänyt mua kauheasti. Aiemmat yritykset ovat päätyneet siihen, että Rini ennakoi pysähtymistä, joten nyt olen kovasti yrittänyt miettiä, kuinka saataisiin liike toimimaan niin, että Rini malttaisi odottaa käskyä pysähtyä. Rinillä oli luoksetuloissa tänään hurjasti vauhtia, siinä mielessä into oli oikein hyvä juttu :) Annoin käskyn pysähtyä, Rini jäi vähän kummeksuen katsomaan, että miksi sen pitää luoksetulon aikaan pysähtyä. Neiti tuli kuitenkin ripeästi ja innokkaasti eteen ja siitä sitten sivulle. Toisella kerralla aattelin sitten kokeilla taas takapalkkausta (joka meillä ei aiemmin ole toiminut). Näytin Rinille, että jätän sen lempparilelupallon sinne sen taakse, lähdin sitten kävelemään hyvän matkan päähän. Kutsuin. Rini tuli taas huikeaa vauhtia. Annoin käskyn pysähtyä, nyt pysähdys oli ripeämpi. Rini jo kuikuili pallolle! Vapautin palloa hakemaan ja kehuin hurjasti, se oli loistosuoritus kaikin puolin! Niin onnistuneeseen luoksetuloon ja pysäytykseen olikin hyvä päättää tämän liikkeen hiominen.

Kaukokäskyjä ei otettu kokonaisuudessaan, lähinnä työn alla oli ensimmäinen ylösnousu. Rinillä ei tahdo riittää maltti odottaa maahanmenokäskyä, joten se istuu jonkin aikaa, ja kun mitään ei tapahdu, se menee maahan. Harjoiteltiin tänään sitten silleen, että mulla oli palkkana pallo, jonka heitin ensin, kun neiti nousi ylös istumaan. Hiljalleen aloin vaatia, että se pysyy istuallaan jonkin aikaa. Tämä vaatii vaan lisää treeniä, ja mun palkkauksen on oltava nopeampi. Rini alkoi jo loppua kohti päästä jyvälle, mitä siltä odotin, mutta toistoja oltiin tehty jo niin paljon, että päätin jättää siihen.

Noudot olivat tänään kivaa katseltavaa. Rini malttoi hienosti odottaa lupaa hakea kapula, se osasi kolmella kerralla neljästä ottaa kapulan oikein suuhunsa. Luovutukset sujuivat hienosti. Kotona pitää treenata lisää pelkkiä kapulan nosteluita, mutta muuten nouto alkaa olla valmis liike.

Säästin hypyn tarkoituksella viimeiseksi, kun se on Rinin lempiliike. Tässäpä riittikin mulla nauramista tänään. En ole avoimen luokan hyppyä aiemmin Rinin kanssa treenannut, joten kaikki muutokset tulivat uusina. Hyppy esteen yli oli se helppo osio. Rini katsoi mua kuin hullua, kun pyysin sitä seisomisen sijasta istumaan. "Ootsää mamma unohtanu, et tässä liikkeessä pitää SEISOA!" Rini lakkasi mutisemasta, kun istumisesta tuli namia. Sitten alkoivat mamman sekoilut ihan kunnolla. Pyysin Riniä sivulle, sinisilmäisesti uskoen, että kun koira tykkää hypätä, niin toki se tullessaankin hyppää esteen yli. No, eipä hypännyt. Toisella kerralla kokeilin käskyä hyppy, mutta silloinkin Rini kiersi esteen - ja hyppäsi uudestaan samalta puolelta! Mie en aina ymmärrä sen ajatuksenjuoksua. Rini sen sijaan oli sitä mieltä, että se oli äärettömän fiksu, kun se keksi tällaisen tempun, sen näki sen ilmeestä. Ekan hypyn jälkeen se tarjosi aina ensimmäisenä seisomista, mutta kun pyysin vaan sitkeästi istumaan, ja palkkasin vaan siitä, niin se alkoi selkiytyä loppua kohti. Hyppy takaisin saatiin sujumaan vasta sitten, kun otin namin käteen valmiiksi näytille, olin käsi ojossa Riniin päin, pyysin hyppäämään ja samalla kädellä ohjasin sitten sivulle. Tehtiin pari onnistunutta toistoa, sitten kokeilin ilman apukättä - liian aikaisin. Rini hyppäsi kyllä takaisin, mutta sitten neiti keksi hypätä vielä kolmannen kerran toiselle puolelle. Pöhkö eläin ;) Tehtiin näkyvän namikäden avulla vielä pari onnistunutta harjoitusta, sitten treeni oli pulkassa.

Erityishuomio pitää vielä treenistä tehdä. Rinin sivulletulot olivat tänään tosi tiiviitä ja lähes poikkeuksetta kaikki suoria ja koira oikealla paikallaan. Pari kertaa piti korjata, mutta kylläpä mieltä lämmitti, kun Rini hakeutui niin upeasti sivulle istumaan.

Kävimme vielä treenin päätteeksi kävelemässä sellaisen vähän vajaan kahden tunnin lenkin kahdestaan. Joensuussa oli ensimmäistä kertaa useaan viikkoon selkeä yötaivas, joten oli kiva kävellä. Rannassa ja aukeilla oli napakka tuuli, mutta onneksi oli tarpeeksi vaatetta päällä. Rini sai hömpöttää vapaana suurimman osan matkasta, väliin sattui kyllä pieniä hihnapätkiäkin. Heittelin Rinin lempparipalloa lumipenkkoihin, samoin sitten takaisintulomatkalla aukealla. Pallo oli niin kevyt, että tuuli kuljetti sitä pitkän matkaa eteenpäin hangenpintaa pitkin, ennen kuin Rini sai sen kiinni. Rini nautti ulkoilusta täysin siemauksin, ja minustakin oli kiva käydä kävelemässä kaikessa rauhassa - jostain syystä kaikki ihmiset kaikkosivat lenkkipoluilta vähän ennen kahdeksaa.

Huomasin tuossa Riniä ulkoiluttaessani, että sillähän alkaa taas muuten olla aika upea karva. Toinen huomion arvoinen juttu oli, että neiti on kehittänyt itselleen aika upeat pakaralihakset ;) Piti ihan piruuttaan kysyä, että ketä varten se niitä on treenannut.