Noh, eipä alkanut aamu niin hehkeästi muillakaan. Mari ei ollut saanut mun edellisiltana lähettämää viestiä, että treenit siirtyivät aamulle, joten raukka heräsi vasta, kun soitin yhdeksän jälkeen, että olen tulossa hakemaan. Onneksi Mari oli nopea aamutoimissaan ja oli valmiina jo, kun pääsin pihalle. Wallulla meni pasmat sekaisin Rinin näkemisestä, eikä se olisi millään halunnut mennä minnekään muualle kuin Rinin luo. Rini sen sijaan oli hauska automatkalla: se käänsi selkänsä etupenkkiin päin, katseli ulos takaikkunasta ja oli muutenkin niin kuin sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, keitä etupenkillä oli.
Vaan kylläpä Rininkin kierrokset alkoivat nousta, kun päästiin treenipaikalle. Paikkahan oli Rinille vieras, mutta se ei neidin menohaluja estänyt. Rini katsoi jo aamulla ennen kotipihasta lähtöä, että pakkasin treenitavaroita autoon, mikä sai sen hyppimään hyrrää riemusta. Neidin naamalla oikein loisti sellainen ilme, että ihanaa, kun lähdet tekemään mun kanssa jotain kivaa! Entinen kaivoshalli oli Rinin mielestä tosi jännä paikka, siellä oli paljon hajuja - sekä ihania agilityesteitä.
Rinin kanssa päästiin tekemään heti ensimmäisinä sen jälkeen, kun meidän ohjaaja oli näyttänyt omalla koirallaan, millainen rata on ja miten sitä tehdään. Meidän agiryhmä on jatkoryhmä alkeiskurssilta tulleille, ja mua huvittaa edelleen ajatella, että me päästiin suoraan jatkoryhmään ilman mitään alkeiskursseja. En valita.
Ratapätkä käsitti kymmenen estettä, eli se oli jo aika vaativa juttu - ainakin meille, jotka emme ole tehneet vielä kahden hypyn ja putken muodostamaa pätkää pitempää. Vaikka Rini oivalsi nopeasti, mitä kaikkea tänään piti tehdä, meidän taidot eivät vielä riittäneet koko rataosuuden tekemiseen. Olisi se ollutkin aika hurjaa, jos se olisi onnistunut. Piirtelen tähän jonkinlaisen kuvan siitä, millainen rata oli kyseessä: on kiva sitten itsekin seurata myöhemmin, mitä kaikkea sitä ollaan alussa tehty.
Kuvaselvennöstä:
mustat viivat on hyppyjä
punaiset makkarat putkia
vihreä systeemi on muuri
violetit perättäiset laatikot pituus
kaksi punasävytteistä laatikkoa pussi
siniset pisteet kulkureitti
numerot selventämässä esteiden järjestystä
Me pilkottiin rata pienemmiksi osiksi, joita oli sitten tarkoitus yhdistellä, kunhan lyhyet pätkät alkaisivat sujua. Alussa otettiin pelkkiä hyppyjä. Rini olisi mielellään tullut ekan hypyn jälkeen mun perään, mutta kun kiinnitin enemmän huomiota ohjaukseen, homma alkoi sujua. Putki oli vielä tähän päivään asti melko epävarma este, on oikeastaan ollut aika päiväluontoista, milloin se toimii ja milloin ei. Noh, tänään Rini tajusi, että putki on huippukiva juttu, ja sinne on kiva mennä. Harjoituksessa putki oli jo suoraan alussa mutkalla, mutta se ei neitiä haitannut. Riitti, kun se uskaltautui kerran menemään sen itse läpi, sen jälkeen se oli hauskaa.
Hyppyjen ja putken yhteispätkässä piti harjoitella valssaamista. Miehän en tiennyt valssaamisesta aiemmin mitään; tai no, tiesin agissä käytettävän tällaista termiä, mutten oikein ollut perillä siitä, mitä se tarkoittaa. Tänään sekin selvisi. Hyppyjen jälkeen piti lähteä viemään kurssia voimakkaasti oikeaan, että koira saataisiin menemään putken oikeasta päästä sisään. Kun koira hävisi putkeen, valssasin toiselle puolelle vastaanottamaan koiraa, jotta pääsimme jatkamaan suoraan muurille. Muuri sujui hyvin, sitäkin otettiin alkuun erikseen, jotta nähtäisiin, ettei koira ponnista siitä vauhtia. Muuripalikoita meillä ei vielä tänään ollut käytössä. Rini teki älyttömän hyvää työtä muurille saakka, siinä välissä pidettiin pieni tauko.
Toisella kertaa harjoiteltiin kahden hypyn yhdistelmää ja kiertämistä hypyltä toiselle. Tämä olikin meille vaikea juttu. Eka hyppy sujui hyvin, kiertäminenkin ja hyppy yhdistettynä siihen toimi vielä jotenkuten, kun otettiin ne erillisenä liikkeenä. Siinä vaiheessa, kun yritettiin kiertoa yhdistää ratapätkään, meillä meni pelleilyksi. Rini kiersi hypyn takaa ja vaikka mitä, mutta hypyn yli se ei tullut. Neidillä oli perin älykäs ilme joka kerta, kun se jolkotti hyppyriman ohi: dumdidum, minäpä menen tuonne. Tästä saimmekin kotiläksyksi tehdä kiertoharjoituksia kotona vaikka tuolin avustuksella niin, että koira oppii seuraamaan mun kättä. Valssausharjoituksiakin pitäisi tehdä kotona.
Lopuksi otimme vielä A:ta ja kontaktiharjoituksia. Yritimme alkuun tehdä niin, että Rini on vapaana, mutta molemmilla kerroilla tie taivaaseen alkoi pelottaa niin, että neiti hyppäsi alas kesken matkan. Otimme avuksi valjaat ja ohjaajan, sen jälkeen A muistui mieleen, ja se olikin helppo juttu. Meillä oli A:n toisella puolella namialusta, jonne jätimme namin odottamaan ottajaansa. Tarkoitus olisi siis opettaa, että Rinillä jäisi etutassut maahan, takatassut kontaktipinnalle ja se odottaisi lupaa jatkaa. Teimme pari harjoitusta niin, että kun Rini pääsi palkalle, laitoin käden takajalkojen eteen, ettei neiti pääsisi etenemään pitemmälle ennen vapautusta. Harjoitusta se vaatii, mutta eiköhän se siitä lähde edistymään.
Oli aivan mahtavaa päästä tekemään jo pitempää rataa koiran kanssa, vaikkei me oikeastaan vielä mitään osata. Agility näyttää jo katseltuna hauskalta ja upealta, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, että pääsee itse rataa tekemään koiran kanssa. Ensi viikon treenit saattavat jäädä väliin, jos tokokokeessa menee pitkään ja Rini on ihan kuitti, mutta seuraavia treenejä odottelemme innolla.
Olin meidän treenien lisäksi vielä avustajana Marille ja Wallulle, joten aika ei käynyt pitkäksi :)
Kommentit