Nyt on käyty Jyväskylässä, hieman suunniteltua kauemmin siellä sitten tuli viivyttyä, mutta pääasiahan oli se, että hauskaa oli! Kotiuduimme Rinin kanssa sellainen vajaa tunti sitten, mun viime yön unimäärän voi laskea yhden käden sormilla, ja ylimääräisiäkin sormia jää. Kumman virkeä olo on kuitenkin. Tulimme kotiin junan sijasta linja-autolla, ja pääsin taas toteamaan, kuinka ihanaa on, kun koira on pienestä pitäen totutettu matkustamiseen. Rini oli linja-autossa rauhallisesti, se käpertyi lattialle jalkotilaan nukkumaan ja nukkui tyytyväisenä Joensuuhun asti.

Kehnojen säiden takia lenkkeilyt jäivät vähän vähemmälle. Joka paikassa oli liukasta, märkää ja loskaista, joten eipä hirveästi himottanut mennä ulos. Koirat viihtyivät kuitenkin hyvin keskenään, Rini riemuitsi Mallan kanssa riehumisesta ja neiti alkaa hiljalleen olla taas oma itsensä. Rini on kotona ollut vähän vaisu, liekö stressitaso nyt vasta tasaantumassa sen jouluisen reissun jälkeen.

Olin keskiviikkona katsomassa Mallan agilityharjoituksia, ja kylläpä oli meno muuttunut paljon viime kesältä! Malla painalsi ratapätkää hirmuista vauhtia ja vauhti senkun kiihtyi, kun putken suu häämötti edessä :) Sellaista menoa ja intoa katsellessa tuli itsellekin taas sellainen olo, että olisi kiva päästä jo Rinin kanssa agilityä kokeilemaan. Onneksi ei tarvitsisi enää kuin viikko odottaa, niin sitten päästään ainakin vähän kokeilemaan.

Rini pääsi Jyväskylässä jo toistamiseen mukaan eläinkauppaan, kun kävimme kovien pakkasten (saa nähdä, tuleeko niitä tänä talvena ollenkaan) varalle ostamassa manttelin. Vaikka pakkasia ei tulisikaan, niin on se hyvä olla olemassa siltä varalta, jos agilityssä sattuu olemaan kylmä treenihalli - ja onhan se talvikauden tokokisojakin ajatellen ihan kätevä. Kaikkein parasta Rinin manttelissa on, että se käy saumattomasti yhteen mun takin kanssa! Eläinkaupassa oli paljon ihmeteltävää jälleen, Rini sai taas yhden uuden vinkulelun, mutta neiti ehti sen hajottaa jo samana päivänä lenkillä. Saatiin me Ellin kanssa hyvät naurut Rinin lapsellisesta riemusta, kun se heitti pyllyhepulia pallo koko ajan suussaan eikä se meinannut millään pysähtyä meitä odottamaan.

Tulin Jyväskylässä siihen tulokseen, että meidän pitäisi muuttaa sinne jo ihan vain sen koiranruokatarjonnan vuoksi. Joensuussa ei ole tullut vastaan yhtä ainutta Advancen ruokasäkkiä sitten viime talven; Jyväskylästä sitä löysin. Kun ei ollut mahdollisuuksia ottaa mukaan isompaa säkkiä, niin tyydyin sitten pienempään 3 kg säkkiin, josta kuitenkin saisi vähän osviittaa, olisiko se Rinille vielä yhtä hyvä ruoka kuin vuosi sitten. En tiedä, mikä siinä Eaglen ruuassa on, mutta se ei jostain syystä sovi Rinille yhtään. Rini on saanut nyt Advancea Eaglen ohessa, ja tulos näkyy jo kolmen päivän jälkeen. Mun ei nähtävästi auta kuin lähteä käymään kaikki Joensuun eläinkaupat läpi ja kysellä, eikö sitä ruokaa oikeasti saisi jostain tilattua.

Treenitauko jatkuu meillä vielä, hiljalleen pitäisi varmaan ryhtyä jotain pientä treeniä taas ottamaan. Nouto pitänee meidän jättää tauolle, meidän pitäisi keskittyä nyt niihin alokasluokan liikkeisiin kokeita varten. Olisi se vaan niin hienoa, jos ensi kuun puolenvälin jälkeen voitaisiin hyvillä mielin jättää alokasluokka taakse TK1:sen kera. Avoimen luokan liikkeissä on vielä niin paljon hiomista, että voi olla, ettei lähdetä avoimeen ennen syksyä. Kesä pidetään tokosta taukoa, jotta voidaan keskittyä muihin harrastuksiin.

Eilen Joensuussa olisi ollut aussietreffit, mutta ne jäivät meiltä nyt väliin, kun pääsimme kotiutumaan vasta tänään. Treffien väliin jättäminen harmittaa vähän, kun itse niitä kyselin järjestettäväksi, mutta toivon mukaan meidät huolitaan mukaan vielä ensi kerralla ohareista huolimatta...