Lähdimme Rinin kanssa lauantain agilitytreenien jälkeen Kiteelle kyläilemään mummon ja ukin luo. Meidän sukulaisuussuhteet on vähän monimutkaiset: biologiselta kannalta katsottuna ei olla sukua ollenkaan, mutta kun pienenä lähes asuin heillä, niin niiltä ajoilta jäi sellainen tuntu, että mulla on kolmannet isovanhemmat :) Tarkemmin ottaen kyseessä on äidin entisen miesystävän vanhemmat. Mutta sanotaan näin yksinkertaisesti, että olimme Rinin kanssa mummon ja ukin luona :)

Rini vietti kissanpäiviä: se on paisunut varmaan kolminkertaiseksi yhden päivän reissun aikana. Mummo oli heti antamassa Rinille ruokaa, kun mun silmä vältti, kun kuulemma pidän Riniä nälässä! Noh, Rini on nyt sit saanu syödä yhden viikonlopun työkseen, ja nyt sitä odottaa pienimuotoinen dieetti.

Kiteellä oli kiva käydä lenkkeilemässä, kun oli ihan uudet maastot. Kävimme eilen kävelemässä mummon kanssa sellaisen kolmen kilometrin iltalenkin, tänä aamuna käytiin Rinin kanssa kahdestaan vajaan kahden tunnin lenkillä tutkailemassa ympäristöä. Käveltiin Kiteenjärven sillan yli toiselle puolelle ja jatkettiin pitkälti eteenpäin. Rini sai olla melkein koko lenkin ajan vapaana, vaikka käveltiin autotien vieressä: liikennettä oli niin vähän, että mukavampi oli meille molemmille, kun saatiin omaa tahtia mennä.

Rini tykkäsi leikkiä lumipalloilla, heitin sille metsänreunaa kohti yhden isomman kimpaleen, jota Rini jäi sitten kiukustuksissaan kaluamaan. Se olisi ilmeisesti halunnut saada lumipaukun mukaansa, mutta se oli niin iso ja raskas, ettei se mahtunut suuhun eikä Rini sitä olisi kyllä jaksanut kantaakaan. Sekös neitiä kiukutti! Mie yritin kovasti Riniä houkutella jatkamaan matkaa, mutta se ei voinut jättää ihanaa lumikimpalettaan. Lähdin sitten itse jatkamaan matkaa, ja aika pitkälti sain kulkea, ennen kuin Rini viimein suostui luovuttamaan ja tulemaan perään.

Kävimme metsässäkin rämpimässä päivän mittaan. Musta oli ihan ihmeellistä, että lähistöllä oli aivan ihania lenkkeilymaastoja, eikä missään tullut koiria vastaan. Kivempi juttu meidän kannalta tietysti, niin Rini sai olla vapaana koko ajan.

Teimme pientä treeniäkin. Aloitimme ruudulla, joka oli ilmeisesti päässyt hiukan unohtumaan, tai sitten Rini ei vaan ole vielä täysin sisäistänyt, mitä siinä pitää tehdä. Noudossa otettu takapakki alkaa tuottaa tulosta: tänään se sujui jo kohtuullisesti. Jäävät liikkeet menivät ihan hyvin, kaipaisivat ehkä hiukan tarkkuutta ajoituksen kanssa. Luoksetulo tänään hidas, mutten jaksanut jäädä sitä hiomaan.

Illemmalla nousimme junaan ja tulimme takaisin kotiin. Lähdöstä tulee aina vähän haikea mieli, mutta onneksi olo on jo vähän parempi sitten, kun kotiin pääsee. Luvattiin mennä käymään uudemmankin kerran, Rini herätti taas kovasti ihastusta, kun se on niin kiltti ja reipas pikkuinen tyttö. Toivon mukaan ensi kerralla pääsisimme jo tekemään tuttavuutta Team Sakemanneihin: Heroon ja Siroon. Sirosta Rini toivon mukaan saisi uuden kaverin, neitokaiset ovat melko samanikäisiä - ja kuulemani mukaan aika samanhenkisiäkin :)