Tänään oli kauan odotettu agilityn teemapäivä. Ensin saatiin vähän hortoilla, että löydettiin paikalle, mutta hyvin silti ehdittiin.

Meidät laitettiin edistyneiden ryhmään, vaikkei me kyllä mitään kovin edistyneitä olla, kun vain yksi treeni on syksyltä takana. Lähdimme silti avoimin mielin mukaan touhuilemaan, minua vähän jännitti, että mitä kaikkea tänään tehdään ja miten Rini niistä suoriutuu. Minua edelleen himottaisi kovasti päästä sille alkeiskurssille keväällä. Rini teki tänään töitä siihen malliin, että luultavasti meillä ei tule olemaan hillittömiä vaikeuksia päästä kurssille :)

Edistyneemmät aloittivat vaativimmista esteistä. Saimme ohjatusti harjoitella ensin pöytää, sitten keppejä, puomia ja lopuksi A:ta. Pöytä oli meille diipadaapa-este: Rini hyppäsi sille ensin miettien vähän, mikä juttu tää on, sen jälkeen sillä kilahti päässä ja se sekosi ihan totaalisesti. Rini teki ihan mielettömiä loikkia pöydän päälle, se kerran loikkasi niin kaukaa, että kolahti puolittain pöydän päälle. Voi raukkaa! Kolahdus ei Rinin menohaluja haitannut, se heitteli hyrrää ja hyppelehti itsekseen, kun sillä oli niin kivaa :)

Pöydän jälkeen päästiin kepeille. Me harjoiteltiin silloin syksyllä keppejä kujana, tänään oli mahdollisuus oman mieltymyksen mukaan tehdä joko kujana tai sitten suoraan. Me päätettiin kokeilla suoraan. Nyt tuli oma motoriikka vastaan: mie olin liian hidas palkkaamaan neitokaista, jolla oli siis vauhtia ihan hulluna. Kun koiran ohjaus alkoi automatisoitua, niin sitten helpottui, sitten ehdin jo vähän palkata koiraa välissä ja ohjata taas uuteen rakoon. Toiselta puolelta ohjatessa oli enemmän sähellystä, mutta kun jaksoi sitkeästi yrittää, niin hyvin se alkoi loppuun sujua.

Puomi ei ollut meillä kokonaisena tänään, pöytää vasten nostettiin yksi puomin sivu ja siinä saatiin harjoitella ylösmenoja ja alastuloja. Olin aiemmin aatellu, että puomi, A ja keinu olisivat meille ne haasteellisimmat esteet, mutta ainakin vajaalla puomilla ei ollut mitään ongelmaa. Rini oli alussa vähän ihmeissään taas siitä, että mikä tää juttu on. Palkkasin kerran siitä, että se tassuilla kosketti kontaktipintaa, sen jälkeen se oli menoa. Rini painalsi ihan hillitöntä vauhtia pöydän päälle puomia pitkin, palkkasin siellä, sitten tultiin alas. Alastulon kanssa oli pientä säätämistä, kun Rini olisi mielellään heittänyt takapuolensa puomin yli maahan :) Meidän ohjaaja tuli pariksi kertaa seisomaan siihen puomin viereen, niin saatiin Rini pysymään oikeassa paikassa.

Me mentiin viimeisenä A:lle. A:ta ei olla ikinä tehty, joten odotin taas, että sähellykseksi menee. Mitä vielä! Nostin Rinin ekalla kerralla suunnilleen puoleen väliin harjoittelemaan alastuloa, sen jälkeen Rini oli taas vauhdilla menossa tekemään. Toisella kerralla otettiin jo koko A, ekalla kerralla ei onnistunut, kun mulle ei ollut vielä hahmottunut, kuinka mun pitää koiraa ohjata. Kolmas kerta oli jo oikein onnistunut suoritus. Toisen toiston jälkeen meidän ohjaaja sanoi jo, että tää on niin helppo Rinille, että voimme mennä tekemään muita juttuja :)

Sitten seurasi siirto "helpommille" esteille. Ne osoittautuivatkin meille sitten vaativimmiksi :D Aluksi otettiin kahden hypyn pätkä. Mun rintamasuunta oli ekalla kerralla väärä, Rini seurasi tarkkaan mun kehon liikkeitä, joten se tuli ekan hypyn jälkeen mun vierelle juoksemaan. Hupsu tyttö :) Toisella kertaa otin juoksusuunnan vähän toisenlaiseksi, sitten alkoi onnistua.

Väliin otettiin putki, kun ajattelin, että Rini ei mene hypyiltä suoraan putkeen, kun se oli silloin viimeksi alkuun vähän pelottava juttu. Menin putken toiseen päähän, pienellä houkuttelulla Rini sinkaisi putken läpi namia hakemaan. Yritettiin uudestaan, sitten Rinillä alkoi sovellusvaihe. Rinin mielestä olisi mm. ollut paljon hauskempaa hypätä putken päälle tai sen yli, monta kertaa sen piti kokeilla, että eikö tästä varmasti saa palkkaa. Lopulta putki alkoi mennä oikeaoppisesti, mutta Rini oli selkeästi sen näköinen, että sitä harmitti, kun sen hienot sovellukset eivät mulle kelvanneetkaan :D

Kokeilimme putken harjoittelun jälkeen hypyn ja putken yhdistelmää. Hypystä tuli rima alas ekalla kerralla. Rini ei suostunut menemään putkeen hypyn jälkeen, mutta heti, kun olisin mennyt takaisin alkuun aloittaakseni harjoituksen alusta, Rini karkasi putkeen ja tuli toisesta päästä ulos. Mie en aina täysin ymmärrä näitä neidin aivoituksia... Hyppy ja putki -yhdistelmä ei tänään toiminut parhaimmalla tahdollakaan, mutta yritys oli kyllä kova. Pari kertaa, kun kiinnitin tarkkaan huomiota ohjaukseen, niin silloin oltiin jo lähellä onnistumista. Mun vika siis!

Rengas oli hauska juttu Rinin mielestä. Otimme ensin renkaan matalalle, kun ei ennen olla tehty. Hyvin hyppäsi läpi. Ongelmat alkoivat sitten, kun rengas oli korkeammalla, ja taas oli vika mun ohjauksessa. Menin eteen ottamaan neitiä vastaan, mutta käsi oli liian matalalla, joten pari kertaa Rini päätti tulla renkaan ali namia hakemaan hyppäämisen sijaan. Kun laitoin käden kunnolla näytille renkaan läpi, niin alkoi sujua.

Lopuksi oli vuorossa pussi. Pussinkin päälle olisi ollut paljon kivempi hypätä sen läpimenemisen sijaan. Mun piti mennä pussin toiseen päähän pitelemään kangasta ylhäällä, että saatiin Rini tulemaan läpi. Kun mie olin toisella puolella, niin homma toimi. Viimeisessä harjoituksessa pidin ihan vähän vaan kangasta ylhäällä. Rini oli hauska, se tuli oikein matalana ryömien pussista ulos :)

Meillä oli ihan älyttömän hauskaa treeneissä, nyt odotellaan innolla alkeiskurssin alkua. Wallun kiinnostus Rinistä oli niin suurta, että juoksut alkanevat melko varmasti viimeistään ensi viikolla. Onneksi ehdittiin käydä tuolla teemapäivässä, siellä oli niin hauskaa, että olisi harmittanut, jos ei oltaisi päästy.