Rini on käynyt koko päivän ihan kierroksilla, illalla en sitten enää jaksanut helliä naksuja, joten lähdimme kämppis-Marin (mie tunnen ihan oikeasti liian monta Maria...) kanssa amiksen parkkipaikalle Riniä juoksuttamaan.

Otettiin ensin hommaa viestityyppisesti. Pari kertaa homma sujui ihan hyvin, mutta sitten Rinillä alkoi ilmetä vaikeuksia irrota minusta kovin kauas. Kokeiltiin lyhentää välimatkaakin, mutta ei auttanut. Kyllä neiti sinkaisi Marin perään aina, kun näki Marin juoksevan karkuun lumivuoren taakse (ihme, kun täällä edes on enää lumivuoria, kun kaksi päivää on lämmöt olleet plussan puolella ja koko ajan sataa vettä), mutta silti se vilkuili vähän väliä miun perään. Kun otimme pallon avuksi, se auttoi taas joksikin aikaa, mutta lopulta neiti ei viitsinyt senkään perässä kummemmin juosta.

Teimme tokoa hyvin lyhyen pätkän: ensin vapaana seuraamista, sitten kerran molemmat jäävät liikeet. Seuraaminen oli tänään aika väljää, mutta tiivistyi toisella käskyllä ja käden laittamisella namitaskuun. Jäävät liikeet menivät hyvin.

Mulla sattui olemaan motskupatsku treeniliivin taskussa, joten otimme vähän "rullan" noutamista. Hyvin on liike päässyt siihen kuntoon, että se kaipaisi oikeasti jotain työstämistä. Rini lähtee hyvin hakemaan rullaa, ottaa sen suuhun, mutta se takaisin tuleminen unohtuu aika herkkään :) Sitten, kun saan sen houkuteltua tulemaan, se tulee kyllä ihan nätisti, antaa ottaa itsensä hihnaan ja lähtee ongelmitta näytölle. Lähinnä koreografia kaipaisi mieleen muistuttelemista, jotta se alkaisi taas sujua vähän joutuisammin. Kokeilimme kolme kertaa rullan hakemista välimatkaa muunnellen.

Heittelimme loppuun vielä palloa, mutta sitten katsoin, että neiti aristi ihmeellisesti kävellessä etutassujaan. Tiesin kyllä katsomattakin, missä vika oli, mikä sitten nosti jo vatutuskäyrää niin paljon, että lähdimme takaisin kotiin. Kotona sitten tarkistettiin tilanne, ja niinhän siinä taas kävi, että ne tassut ovat auki. Ottaapa aivoon, kun ei koiran omistaja osaa yhtään ajatella! Ei oikein lohduttanut sekään, että juoksulenkin ja hyvin lyhyen treenituokion jälkeen Rini on ollut tosi rauhallinen. Pitänee sitten alkuviikosta soittaa taas eläinlääkärille ja kysäistä, olisiko meidän syytä tulla niitä tassuja näyttämään sitten kuitenkin.

Onneksi päivässä on ollut jotain hyvääkin: Elli ja Mio olivat käyneet korkkaamassa tokouransa Pieksämäen kokeessa ja saaneet ykköstuloksen! Onnea ihan mielettömästi, mie tiesin, että te osaatte!