Että meidän nettihiljaisuus kesti juuri näin kauan.

Leikkauksessa on nyt käyty ja pääsin kotiin eilen. Meno on aika rauhallista, mutta sujuu kuitenkin yllättävän hyvin. Kipu jalasta on poissa, joten nyt tarttee vaan tuo selän haava parannella kuntoon.

Rinin kanssa käytiin viimeisenä iltana ja aamulla sellaisilla tunnin lenkeillä. Rini tykkäsi riehua ulkona ja leikkiä kepeillä. Mun lähtö oli sille aika kova paikka, mitä en sinänsä ihmettele: eihän se ole joutunut minusta erossa aiemmin olemaan joitakin tunteja kauemmin. Sisällä se oli kuulemma ollut ihan rauhallinen, mutta stressi oli sitten näkynyt ulostamisen määrässä. Tilanne normalisoitui heti, kun mie tulin kotiin, nyt kaikki on jo ihan ok. Rini on nukkunut lähes koko ajan mun tulon jälkeen, käy se varsinkin öisin monta kertaa katsomassa, että olen vielä sängyssä tallessa.

Ulkoilutus on vielä aika paljon äidin vastuulla, olen mie pieniä kävelylenkkejä käyny Rinin kanssa kävelemässä. Ihan uskomatonta, miten paljon koira voi muuttua yhden hoitopäivän aikana. Rini pomottaa äitiä 6-0, kun äiti ei osaa näyttää sille, että kumpi on pomo, ja nyt mie saan harmaita hiuksia, kun koira yrittää samaa mun kanssa. Lähinnä se nirsoilee taas lääkkeidensa oton kanssa ja on olevinaan kuuro, kun komennan sitä. Mie kyllä osasin tätä odottaakin, joten ei varmaan auta valittaa. Kunhan mie sen kanssa pääsen kunnolla liikkumaan ja touhuamaan, niin kyllä se elo taas helpottuu.