Tää päivä on mennyt taas ihan harakoille. Nukuin myöhään väsyneenä eilisen rasituksista, joten alkupäivä meni sitten ihan heräillessä.

Käväisin sitten taas kaupungissa ostoksilla. Huilasin hetken kotiin tultuani, jonka jälkeen lähdimme Rinin kanssa pihalle. Teimme tänään vähän tokoa mielenvirkistykseksi. Mun ei ollut tarkoitus ulkona mitään tokoa tehdä, mutta kun ensin opetin Rinin hakemaan hihnaa, niin siitä sitten tuli sellainen hinku tehdä vähän lisää.

Aloittelimme pujottelulla, joka on edelleen yksi Rinin lempiliikkeitä. Teimme pitkät pätkät, kunnes lopussa neiti alkoi pelleillä pujottelemalla siltä puolelta, mistä eniten sattuu huvittamaan. Satuin sitten löytämään kepin, jolla vähän leikittiin välissä. Otin pari leikkimielistä noutoa kepillä, mutta kun Rini alkoi pureskella keppiä tullessa, jätin leikin siihen. Saa nähdä, tuliko leikille suuremmat seuraukset.

Seuruutin sitten vähän, seuraamisen paikka on Rinillä nyt hakusessa. Se tykkäisi kovasti edistää, joten jouduin sitten välillä pyytämään takaisin sivulle ja aloittamaan alusta. Kun palkka on näkyvillä jo alusta pitäen, paikka pysyy paremmin kohdillaan. Pitää siis jatkaa palkan ennakoimista vielä, eikä edetä taas liian nopeasti.

Kaukokäskyt alkavat mennä ihan kivasti. Meidän välimatka on vielä aika lyhyt, mutta lyhyestä pitää alottaa, ja siitä sitten edetään vähitellen. Pikkuhiljaa voisin tietysti kokeilla mennä vähän kauemmas, jotta näkee, onko sillä minkälaista vaikutusta. Rini vaihtaa liikkeet aika nopeasti, pitemmällä välimatkalla yleensä ensimmäinen istumaannousu vaatii kaksi käskyä, mutta lyhyellä toimii moitteettomasti.

Ihan lopuksi otin sitten leikkimielisesti idioottirinkiä. Oon viimeksi kokeillu sitä Rinin kanssa joskus maalis- huhtikuussa, jolloin se ei oikeastaan osannut mitään jääviä liikkeitä, ja kun sopiva paikka heittää neliötä löytyi, niin siinä sitä sitten taas mentiin. Alkuun jouduimme vähän toppuuttelemaan taas, kun Rinin seuraamispaikassa olisi ollut paljon toivomisen varaa. Mulla oli keppi palkkana, ja kun se oli taas vasemmassa kädessä näytillä, niin seuraaminen alkoi sujua. Maahanmeno sujui hyvin, siinä ei ongelmaa. Rini antoi mun kiertää ympäri hötkyilemättä ja liikkumatta, se pysyi hyvin paikallaan. Käskystä lähti nätisti mukaan. Istumaan meneminen ei ole meillä kuulunut vielä liikerepertuaariin, joten annoin avun istumaan jääntiin. Hyvin jäi. Taas iloisesti lähti neiti mukaan kierroksen jälkeen ja jäi hyvin seisomaan. Lopuksi sivulle istuminen oli vähän hidas, mutta muuten meni kivasti. Toisella kokeilulla istumaan jäänti sujui jo ilman apua - apu jäi multa vahingossa antamatta, mutta hyvin se neiti sen silti osasi :)

Kunhan tästä taas liikkeelle päästään, niin ihan ensimmäisenä olisi tarkoitus hioa tuo seuraaminen kuntoon. Hiukan pitää muutenkin kertailla liikkeitä, ennen kuin suuntaamme kokeisiin hakemaan ne TK1:sen loput ykköset.

Rini on ollut ihan ihmeissään meidän jouluvalmisteluista. Valmisteluiden kunniaksi Rini repi lelujoulupukiltaan tonttulakin päästä ja toi sillä hilpeyttä ilmapiiriin. Rini oli myös vieressä koko ajan katsomassa käärimistoimitusta, jos neidiltä olisi kysytty, niin se olisi mennyt sinne papereiden väliin hakemaan kivoja pois välistä. Suklaat sitä kiinnostivat eniten, mutta se piti nenänsä viisaasti erossa niistä, kun minä olin vieressä vahtimassa.

Huomenna mie menen leikkimään taas neulatyynyä ja iltapäivällä laulamaan viimeistä kertaa tämän vuoden puolella. Rinin kanssa himottaisi lähteä ruutua kokeilemaan ulos, mutta se on toisaalta ollut tarkoituksena jo useamman viikon, enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi. Laiskuus on pahasta.

Ai niin. Rini on tätä nykyä (hurjan kahden päivän jälkeen) sitä mieltä, ettei hänen kuninkaallinen korkeutensa voi syödä eläinlääkärin määräämiä lääkkeitä. Yritin ensin kiltisti, että söisi juuston tai makkaran välissä, mutta pikkuprinsessa sylki koko systeemin ulos ja söi vaan höysteet. Sitten yritin piilottaa lääkkeet ruoan sekaan, mutta ette ikinä arvaa, mitkä kaksi nappulaa sinne kupin pohjalle viimeksi jäi. Kokeilen tänään tunkea ne taas ruuan sekaan, vaikkei se eilen onnistunutkaan. Pitää sitten tyytyä radikaaleihin keinoihin, jos ei muu auta: suu vaan auki ja lääke kurkkuun. Meillä taitaa nyt olla valtataistelu siitä, kumpi meistä loppujen lopuksi on se kierompi ja ovelampi osapuoli :) Mie johdan vielä, lälläslää.