Rini on tänään voinut jo vähän eilistä paremmin. Tassut aristavat vielä asfaltilla kävellessä, mutta metsässä Rini irtosi jo kauemmaskin hajuja haistelemaan. Neiti yritti jo vähän juostakin, mutta siihen tassut eivät vielä kunnolla antaneet myöten - eikä pyllyhepulointikaan onnistunut, vaikka kovasti olisi Rinin leveästä virneestä päätellen tehnyt mieli. Huomenna neiti menee aamusta eläintohtorille, joka sitten katsoo, mitä voimme tassuille tehdä. Kotona Rini on edelleen ollut hyvin rauhallinen ja lähes huomaamaton: nukkuu edelleen suurimman osan ajasta, joskus saattaa herätä vähän kommentoimaan käytävän ääniä.

Mie kävin aamusta tarkastuskäynnillä leikkausta varten. Minä tietysti hyväuskoisena kuvittelin, että mie vaan käyn siellä vähän juttelemassa, mutta eihän se niin tietenkään mennyt. Olin siellä sitten koekaniinina ja neulatyynynä, röntgeniinkin meinasivat ensin pistää, mutta sitten leikkaava lääkäri sanoi, ettei hän mitään röntgenkuvilla tee. Sitähän minäkin. Perjantaina pitää taas mennä neulatyynyksi ja kaikenmaailman muihin kokeisiin vielä ennen leikkausta. Kauhiata ajatella, että viikon päästä tähän aikaan miut on jo päästetty nykyisistä vaivoistani.

Katselen Riniä vähän väliä ihan kateellisena, kun reppana nukkuu. Mulla on takana vaivaiset kolme tuntia yöunta, pyörin silmät ristissä kotona ja tekisi mieli mennä takaisin unille. Pakko olisi vaan tuota unirytmiä yrittää edes vähän tasata, muuten musta tulee ihan täysiaikainen yöeläjä.