Aino raahasi miut eilen treenikentälle töihin, joten ei auttanut kuin mennä. Oli mulla itselläkin sellainen olo, että haluan tekemään, mutta tuon jalan kanssa on vaan niin laiska lähtemään. Käveltiin meiltä n. puolen kilsan päässä olevalle hiekkakentälle, jossa sitten mie treenasin Riniä ja Aino Miinaa sekä Mioa.

En ollut etukäteen oikeastaan miettiny yhtään, että mitä tullaan tekemään. Aattelin (tää on huono asenne treenaamaan lähtiessä), ettei meillä mikään onnistu, kun Rinillä oli intoa taas vähän liikaa. Tietysti en enää muista tarkalleen, missä järjestyksessä eilen tehtiin, mutta jotakuinkin treenit meni näin:

Työn alla olivat paikkamakuu, jäävät liikkeet, luoksetulo sekä seuraaminen - yllättävää kyllä. Paikkamakuu meni päin mäntyä, kun Miina tai Mio lentävän pallon perässä oli liian iso häiriö. Rini pysyi kyllä paikallaan, mutta nousi joka kerta istumaan.

Liikkeestä maahanmenon eka yritys meni myös päin mäkeä, kun koira jäi seisomaan. Sen tosin saatoin sössiä myös omalla äänenpainolla, joka on tosi tarkka. Ohjasin Rinin maahan, palkkasin, sitten otettiin uudestaan. Uudella yrityksellä homma toimi niin kuin pitikin.

Liikkeestä seisomaan jäänti sujui ilman ongelmia, palkkaa vaan naamaan ja seuraavaa liikettä kehiin.

Luoksetulo oli eilen mieluisin yllätys. Eka luoksetulo oli älyttömän nopea, eikä mulla ollu edes lelua tai namia houkuttimena. Myöhemmissä toistoissa taso laski, joten pitää jatkossa tehdä niin, ettei oteta luoksetulo kuin kerran, jos se on noin onnistunut kuin mitä se eilen oli.

Seuraaminen meni alkuun myös tosi hyvin. Kontakti pysyi jo eheämpänä, pidin kättä matalalla ja palkkasin usein. Tajusin, että mun on ihan turha lähteä sitä kättä nostamaan ylemmäs kontaktin säilyttämiseksi, kun tietää, että Rini kyttää palkkaa eikä katsetta minuun päin. Seuraamispaikka pysyy paremmin, kun käsi on alhaalla ja syöttää namia. Tosin tajusin tuossa pari päivää sitten, että oon sitä seuraamista opettamassa neitoselle ihan samalla tavalla kuin viimeksikin - edistymässä, vaikkei syytä siihen ole. Nyt pitää ihan tosissaan ruveta seuruuttamaan Riniä ensisijaisesti hihnassa, koska siinä se homma ei toimi: neiti kuvittelee edelleen, että kun se on hihnassa, sen ei tarttee tehdä mitään. Vapaana seuraaminen saattaisi jopa sujua. Ehkä. Ainakin jotenkuten.

Treenasin loppuun vielä vähän kaukokäskyjen alkeita. Otin ensin istu-maahan-sarjaa jonkin aikaa, vaihtelin namikäden korkeutta ja vaadin alkumuistuttelun jälkeen vähän eri määriä onnistuneita suorituksia ennen palkkaamista. Jos meni väärin, korjasin ja palkkasin. Rini kyllä aika hyvin näytti sisäistäneen sen istumisen: vain etutassuilla saa rullata eestaas. Myöhemmin otin sitten vielä seiso-maahan-sarjaa, siinä jouduttiin alkuun vähän hiomaan ja muistelemaan, miten tehdään, ennen kuin lähti sujumaan. Rinillä näyttäisi vielä tässä vaiheessa paremmin toimivan homma niin, että sen takatassut pysyy paikallaan. Silleen se on mun melkein opetettavakin, koska on helpompi opettaa liikkeitä, jos peräpää pysyy paikallaan, kuin alkaa nyt opettaa, ettei etutassut saa liikkua.

Oon haaveillu hiljalleen merkille lähettämisen opetuksen aloittamista, mutta ei taida olla toivoakaan moisesta, jos ei saa jotain tötsää ensin. Naksuttimella se olisi Rinille luultavasti aika vaivaton opettaa. Muutenkin voisin alkaa virkistää vähän tuota naksutinkoulutusta, kun sillä se palkkaus on niin paljon nopeampaa kuin namien kaivelu taskusta viisi sekuntia onnistuneen suorituksen jälkeen. Missähän meidän naksutin on...?

Aino tuli Miinan ja Mion kanssa meille yökylään, Rini tykkäsi kovasti, kun sillä oli kavereita, vaikkeivät koirat keskenään oikein leikkineetkään. Rini nukkui tyytyväisen oloisena loppuillan (olihan se saanut pitkän lenkin jo aiemmin päivällä Marin kanssa ja siihen vielä päälle sellaisen puolentoista tunnin treenin). Tänään Aino sitten lähti koirien kanssa, ja me jäätiin Rinin kanssa tylsistymään. No, huomenna olisi taas treenipäivä. Saattaisi sitä tietysti katsoa, jos jotain pientä tekisi vielä tänään...