Mulla on aina kunnianhimoisia tavoitteita jokaiselle päivälle. Eilenkin piti tokoilla, mutta kas kummaa, ennen kuin ehdin huomatakaan, niin oli jo niin pimeää, ettei viitsinyt lähteä. Panikoin sitten eilisillan tulevaa tokokoetta ja päätin, että aamulla mennään tokoilemaan. Tällä kertaa suunnitelma myös piti.

Ulkoilu alkoi tavalliseen tapaan aamuruuan nuuskuttelulla mättäiden päältä. Rinillä oli taas ilo herkässä, mutta työnteko vähän kulutti ylimääräistä energiaa pois. Kävelimme jonkin aikaa metsässä, jonka jälkeen aloitimme oikeat työt.

Huolestuttavaa tokoilun kannalta oli sää: vettä satoi koko ajan, ja Rinihän ei tunnetusti tee mitään sateella. Heti alkuun sain kyllä todeta, ettei yleistys ihan pitänyt paikkaansa, kun neiti pysyi epämääräisen ajan paikkamakuussa paikallaan täysin kiltisti ja liikahtamatta.

Jatkoimme seuraamisella hihnassa. Kontakti on selvästi parempaan päin, kyllä se vieläkin irtoaa, mutta nameilla sitä saa pidettyä yllä jo tosi hyvin niin, ettei kuitenkaan ihan koko ajan tarvitse olla namia tunkemassa suuhun. Käännökset meni hyvin, samoin vauhdin nopeutus. Olin siis kerrassaan tyytyväinen.

Ja eikun paranee: otettiin heti perään seuraaminen vapaana. Kontakti oli ihan eri luokkaa kuin hihnassa, nyt se pysyi lähes koko ajan, katkesi ehkä pariksi sekunniksi aina palkkauksen yhteydessä. Käännös vasemmalle tuotti ongelmia, mutta se oli mun oma moka, kun en taas osannut viestittää koiralle, että ollaan kääntymässä. Rini teki tänään meidän yhteiden harrastuskauden parhaat seuraamiset. Hitsi, kun sen saisi toimimaan noin virallisessa kokeessa...

Koejärjestyksessä kun liikkeitä otettiin, niin seuraavana oli liikkeestä maahanmeno. Kontakti pysyi upeasti ja Rini käskyn kuultuaan meni maahan moitteettomasti. Vaikeutin hommaa tosin sillä, että palkkana tuli vain kehu, eikä namia. Rini oli selvästi vähän hämillään ja katseli ihmetellen, että missäs hänen namipalkkansa on.

Luoksetuloon otin aika pitkän välimatkan, jotta toimisin itse magneettina, ja jotta saataisiin sitä vauhtia mukaan. Rini lähti hyvin, mutta hidasti vauhtia viimeisen viiden metrin aikana melkoisesti. Palkkasin kuitenkin, kun neiti osasi istua eteen lähes oikeaoppisesti :)

Liikkeestä seisominen sujui älyttömän hyvin, vaikka nyt käskynä oli tavallinen "seiso". Kokeeseen voi siis varmaan ihan huoletta ottaa saman käskyn mukaan, kun Rini osaa sen noin hyvin yhdistää siihen liikkeeseen. Jätin taas palkkaamatta namilla, Rini edelleen katsoi vähän siihen malliin, että tää on aika syvältä, kun ei namipalkkaa tule, mutta samanlaista hämmennystä ei se näyttänyt enää aiheuttavan.

Otettiin sitten loppuun Rinille helppo hyppy kaatuneen puunrungon yli, hyvin meni, vaikka tilaa oli rajallisesti. Palkkasin taas namilla. Treeni oli siinä, jokaiseen suoritukseen olin sen verran tyytyväinen, etten ottanut toistoja.

Palkkausta pitää nyt ruveta työstämään toden teolla. Täytyy tehdä noita harjoituksia, ettei ihan kaikista hyvistä suorituksista tulekaan palkkaa, ja muistaa vaihdella niitä liikkeitä välillä. Eniten mua epäilyttää kyllä tuo seuraaminen. Se ei liikkeenä tule varmasti olemaan täydellisen valmis kokeisiin mennessä (varsinkin, kun möllitoko on jo tällä viikolla), ja pahimmassa tapauksessa kaksi pitkää seuraamista peräkkäin laskee Rinin virettä ratkaisevalla tavalla. En mie kympin seuraamista siltä odota kokeessakaan, mutta jotakin pisteitä olisi kiva saada. Lähinnä pelkään sitä hihnassa seuraamista, kun Rini asennoituu siihen vähän sellaisella hällä väliä -meiningillä. Vapaana seuratessa se homma sujuu yleensä huomattavasti paremmin. Tässä tein sitten varmaan sen virheen silloin muinoin, että lähdin ensin opettamaan sitä seuraamista vapaana ja sitten vasta hihnassa.

Mun pitäisi lähteä metsästämään meidän naksutinta tuolta kaappien syövereistä, niin voisi vähän harjoitella noutoa sen avulla. Pitää sitten vielä katsoa, onko tämän päivän tokoilut tässä vai mennäänkö vielä uudestaan. Huomenna on aktiivinen päivä tulossa, kun pitäisi aamulla käydä katsomassa porukoiden postit (aattelin Rinin viedä pyörälenkille) ja sitten illalla olisi tottistreenit. Siinäpä sitä hommaa taas riittääkin. Koira varmaan jaksaa, mutta jaksaako mamma... :)

Rinille meinasi sattua haaveri tänä aamuna. Oltiin keittiön lattialla istumassa, leikittiin pam-leikkiä ja minä pikku-Einstein keksin kokeilla, että osaisiko meidän neiti tehdä pamin jo seisaaltaan. Rinihän alkoi suorilta vääntäytyä selälleen, mutta sillä jäi tassu jotenkin pahasti alle, ja niin ilkeän näköisesti se vääntyi, että neiti vinkaisi. Vähään aikaan Rini ei varannut painoa tassulleen ollenkaan, mutta kun siinä hetkinen rauhoituttiin, niin sitten tassu oli taas kunnossa. Vaan ehdinpä säikähtää. Onneksi ei käynyt pahemmin.