Treenailut jäivät tänään äärimmäisen lyhyeksi sen vanhan syyn takia. Nyt on kaupanpäällisinä vielä selkäkin kipeä, joten liikkuminen on kaksi kertaa kamalampaa.

Pääsimme "aamulenkille" vasta kolmen jälkeen. En ollut suunnitellut tekeväni tänään tokoa, joten käytin sitten lähes kaikki namit jälkeä varten. Rini oli taas into piukeana vapaapäivän jälkeen. Niin innoissaan neiti oli metsään pääsystä, että se alkoi vetää hullunkiilto silmissä pyllyrallia mun ympärillä. Kylläpä irtosi siitä taas päivän naurut.

Nuuskuttelut sujuivat kivasti. Rini teki tarkkaa työtä huolimatta siitä, että meillä oli tänään paljon häiriötä ympärillä. Ensin ohi meni karkeakarvainen kettuterrieri omistajineen - heitä Rini vain katsoi pahasti, muttei sanonut mitään - myöhemmin meitä tuli vastaan chihuahua, joka alkoi räkyttää, ja siihen Rinin piti omasta mielestään vastata puhinalla. Se oli eka kerta, kun se sellaista on tehnyt. Toivottavasti siitä ei tule tapaa.

Selkäkipu hellitti jäljen aikana sen verran, että päätin hiukan harrastaa masokismia tekemällä vähän tokoa. Aloittelimme vapaana seuraamisella. Rinillä oli hyvä paikka ja intoa tehdä. Jopa käännökset alkoivat sujua, kun ensin ohjasin namilla pysymään lähempänä. Myöhemmin tehtiin jo oikein onnistuneita, tiiviitä käännöksiä namia vasta odotellessa. Olin syystäkin oikein tyytyväinen.

Otimme jäävät liikkeet molemmat kerran. Liikkeestä maahanmeno sujui ongelmitta, pitää vaan olla tosi tarkka niiden äänenpainojen kanssa. Seisominen sujui myös oikein mainiosti, vaikka tämän päivän käsky olikin tarkoituksettoman kimeä ja korkea. Pääasia tietenkin, että Rini teki, mitä pyysin tekemään.

Luoksetulo sujui hienosti. Avain tähänkin on näköjään niin palikkamainen: pitää kutsua iloisesti ja hymy naamalla. Vauhtia riitti. Rini alkoi hiukan liian aikaisin ennakoimaan pysähdystä, mutta osasi istua hyvin eteen (olisi ehkä voinut vähän lähemmäs vielä istua). No, se on sitä hiontaa sitten.

Loppuun otimme vielä pienen pätkän hihnassa seuraamista, ettei se vaan pääsisi unohtumaan. Rini seuraa nykyään kyllä tosi innokkaasti ja iloisesti, eikä naamalla ole enää ollenkaan sellaista "voi ei taasko mun pitää seurata ja kulkea tässä vierellä". Treeneistä jäi taas hyvä mieli.

Huomenna sitten mölleilemään maneesille. Mun pitää ilmeisesti dopata itseni niin perusteellisesti, ettei selkä ja jalka pääse hidastamaan menoa. Kun vaan selviäisi sinne mölleihin kohtuullisen normaalissa mielentilassa ilman jännittämistä, niin ne menisivätkin varmaan ihan hyvin. Huomenna sen sitten näkee.

(Ja nyt, kun pääsin kirjoittamaan, että möllit on huomenna, eikä saisi jännittää, niin alkaa jännittää. Voi ei.)