Mutta kun asiaa tulee koko ajan lisää, niin minkäs voit!

Kyllä tuli huojentunut olo, kun sain järjestettyä suunnitelman B sille varalle, etten kuntoudu ennen Lahden näyttelyä. Erika Lönngren, Minnan yhden kasvatin omistaja, ja oikein taitava koiran esittäjä, lupasi esittää Rinin, jos en itse pysty meidän neitokaista esittämään. Voi iloa! Lahteen onkin tulossa paljon tuttuja: sinne tulee Rinin sisko Naomi, Erikan Huugo, Sipoon punaiset, Miinu meidän raparallijoukkueesta sekä Muusa ja Rimma. Kaikki osanottajat eivät luultavasti ole vielä tuossa, joten lisääkin tuttuja sinne kehiin eksynee.

Kyllä tuo aika vaan kuluu niin nopeasti. Kohta on meidän möllitoko, seuraavalla viikolla pitää mennä jo sinne Lahden näyttelyyn, siitä enää viikko ja on meidän tokokoe. Välissä taitaa olla yksi vapaa viikonloppu, jonka jälkeen suunnataan Jyväskylään näyttelyyn. Olisiko sen jälkeen kaksi vapaata viikonloppua, jonka jälkeen menemme tämän vuoden viimeiseen näyttelyyn Helsinkiin. Kuvitella, että kohta on taas joulu ja kaikki. Aika kuluu nopeasti, kun ei koulussa tarttee istua. Voi sun.

Sitten oli ihan järkkyä tajuta tänään, ettei me enää kovin monessa näyttelyssä olla junioriluokassa. Tämän vuoden näyttelyt ollaan tietysti vielä, ensi vuonna Kajaanissa (jos me sinne nyt mennään, riippuu täysin Wallusta ja Marista) ja sitten Tampereella viimeistä kertaa juuri ennen kuin Rini täyttää puolitoista vuotta. Lappeenrannassa teemme sitten huhtikuussa debyytin jo nuorten luokassa...