Sunnuntaina oltiin siis tokoryhmässä ekaa kertaa. Koiria oli maneesilla ihan kohtuullisesti, kaikille riitti juuri ja juuri sopivasti tilaa treenata itseksiään. Paikka oli uusi Rinille (ei se kuitenkaan muista sitä niiltä ajoilta, kun käytiin ihan ekaa kertaa ylipäätään koirahäiriön keskellä tekemässä jotain), ja se näkyi. Neidin kontaktia oli tosi vaikea saada, kun kaikenmaailman hajut ja tuoksut vei keskittymiskyvyn. Kun kontakti oli, Rini teki tosi hienosti.
Aloitimme luoksepäästävyydellä ja rivipaikkamakuulla, kun olimme jo valmiiksi asettautuneet riviin. Rini teki ihmejutun: se pysyi mun sivulla, kun meidän "tuomari" eli vetäjä tuli tervehtimään! Tähän kun päästäisiin normaalissakin kokeessa... Vetäjä kävi rapsuttelemassa Riniä ja kommentoi vaan, ettei koira taida olla kovin vanha. Kohtahan se jo vuoden täyttää, herranjesta!
Rivipaikkamakuu meni meidän osalta tosi hyvin. Meidän vieressä oli malttamaton cottoni, joka ei millään meinannu pysyä paikallaan, lisäksi se purisi Rinille koko ajan. Rini tietysti tapansa mukaan otti häiriötä siitä kovasti, mutta pysyi paikallaan. Kävin välillä palkkaamassa ja menin takaisin kauemmas.
Isona teemana oli ilmeisesti luoksetulo. Meidän piti pilkkoa liike ihan pieniksi palasiksi: paikalla pysyminen, luoksetulo jne. No meillä ei tunnetusti siinä paikallaolossa oo mitään ongelmaa ollu, joten ei ollu tälläkään kertaa. Jätin Rinin istumaan, kävelin ympyrää sen ympärillä, juoksin ja säntäilin sinne ja tänne, yritin äkkinäisillä korkeilla äänillä vähän hämätä, kuljin neidin edestä, takaa ja molemmilta sivuilta, eikä mitään, Rini vaan pysyi paikallaan. On se hieno tyttö :)
Sitten piti ottaa mukaan se itse luoksetulo. Yritin ensin palkata namilla, mutta luoksetulo oli vähän vaisu. Kun otin toisella luoksetulolla taskusta lelun, niin jopa alkoi vauhtia tulla. Reviteltiin vähän ja sitten härnäsin, jotta saataisiin vähän kierroksia. Seuraavaan luoksetuloon otin kans lelun avuksi, ja oikein ripeästi neiti tuli.
Vetäjä halusi ottaa homman vielä niin, että jokainen tekee yksi kerrallaan niin, että hän joko pitää koiraa (tällainen niille, jotka haluavat lisää vauhtia) tai sitten tekee ohjatun suorituksen (tämä harjoitus niille, jotka ovat liikkeisiin tyytyväisiä). Me otettiin ohjattuna, tosin otin itse luoksetuloon lelun taas avuksi vauhtia tuomaan. Hyvin meni, eikä ongelmaa.
Sillä aikaa, kun muut tekivät luoksetuloa vetäjän kanssa, me treenattiin Rinin kanssa jääviä liikkeitä ja temputtiin muuta. Jäävät liikkeet meni tosi hyvin, yksi maahanmeno meni metsään, kun en osannut käyttää oikeaa äänenpainoa. Seisomaan jäämiset meni sujuvasti.
Loppuun harjoiteltiin vielä hyppyä, Rini meinasi varastaa lähdön hypylle, mutta sain otettua sen kontaktiin vielä ennen kuin neiti ehti hypätä. Hyppy meni hyvin, seisomaan jäännissä tai missään muussakaan ei ollu ongelmaa. Pitäisi ehkä harjoitella enemmän sitä suoraan palkkaamista, ettei Rini oppisi sitä sivuttain hyppäämistä.
Ihan viimeisenä harjoituksena tehtiin kontaktirinki. En oo koskaan oikeastaan erityisesti pitänyt koko harjoituksesta, kun kontaktia pitäisi pitää niin aktiivisesti pitkään. Kontakti pysyi kuitenkin hyvin, se ei pysynyt silloin, kun toinen koira meni meidän ohi. Rini teki hyvän seuraamisen namien kanssa, kun pujoteltiin omalla vuorolla muiden välissä.
Ylipäätään tokoryhmästä jäi hyvä mieli. Sinne suunnataan varmaan tälläkin viikolla, jos Rini jaksaa illalla vielä lähteä treenaamaan agilityn jälkeen. Voi kyllä olla, että siinä agissa on neidille niin paljon uutta, että pitää jättää väliin. Sunnuntaina näkee sitten.
Maanantain hakutreenit jäi väliin, kun havahduin kellon olemassaoloon vasta myöhään illalla. Treenit ovat loppuneet Jaamankankaalla ja siirtyneet kuulemma Selkielle. Ensi viikolla ei ole treenejä, ja ilmeisesti koko harrastussysteemi siirtyy viikonlopuille. Ihan ok sekin, jos nyt eivät sunnuntaisin olisi.
Tänään oli sitten hyvät tavat -ryhmä, päivän teemana seuraaminen ja nouto. Luoksepäästävyyden jälkeen meille vedettiin pitkät seuraamiset ohjatusti, Rini piti tosi hyvin kontaktia. Vetäjältä saatiin oikeastaan kommenttia vaan siitä, että Rini voisi seurata aavistuksen verran tiiviimmin. Paikka oli kuulemma hyvä, vaikka mun mielestä Rini pikkuisen edisti.
Toisena harjoituksena oli tänään sitten se nouto, ja tällä hetkellä pelkkä sana saa aikaan omanlaisensa naurukohtauksen. Siis meidän nouto oli tänään jotain aivan uskomattoman kauheaa. Kaikkein paras oli ehkä se, että vetäjä tuli meille heti ensimmäisenä sanomaan, että meillä varmaan on nouto jo niin pitkällä, että Rini noutaa sen kapulan jo heitettäessä. Menin sitten tietenkin vähän kehaisemaan, että kyllähän se sen käy hakemassa, hienosäätöä kaipaa tää liike vaan. Hohhoijaa...
Kokeiltiin ensin meidän omalla noutokapulalla. Heitin kapulan, päästin Rinin hakemaan. Rini lähti hyvin, mutta jäi sitten kiehnäämään sen kapulansa kanssa. "En mä tätä sulle tuo, luuseri!" se olisi voinu kiehnäämisellään mulle ilmaista. "Rini hei, se kapula tänne nyt!" Neiti suvaitsi tuoda sen mulle, mutta roikotti taas tapansa mukaan siitä palikkaosasta eikä keskeltä. "Tota... kiitti. Hei saataisiinko me sittenkin sellainen treenikapula?"
Vetäjä oli tuonu mukanaan laatikollisen Josepan treenikapuloita, jotka oli siis samanlaisia noutokapuloita kuin se meidänkin, paitsi että ne reunat oli niin ohuet, ettei niistä niin vaan otettukaan kiinni. Noh, tänään opin sen, että älä yritä olla fiksumpi kuin koirasi. Rini keksi kyllä, että siitä reunasta saa silti kiinni, sitä voi katsos kantaa myös pystyssä.
a) Näin kiltti koira kantaa kapulaa. b) Näin Rini kantoi kapulaa.
(Sorgen, oon aina ollu huono piirtämään Paintilla....)
Tjooh. Yritimme korjata hommaa niin, että Rini pitäisi kapulaa paikallaan suussa jonkin aikaa. Noh, mehän saatiin ekaa kertaa oikeasti tapella siitä, että ottaako elukka koko esinettä suuhunsa! Ihan uskomatonta... "Ei tuo oo noutokapula, niin en toden totta ota sitä suuhun!" "Kuules elukka, nyt otat suuhun tän!" "No can do, idiot! Voit kyllä antaa mulle sen namin, jota piilottelet siellä nyrkissäsi..." "Nyt se leipäluukku auki ja kapula suuhun!"
Sain Rinin ottamaan sen kapulan suuhun, mutta hyvin usein kapula putosi saman tien siihen mun jalkojen juureen ja Rinin ilme vaati nakkia. Sorgen, nakkia ei tule, jos se kapula ei pysy suussa. En ois ikinä uskonu, että tällainen päivä vielä tulee vastaan tuon kanssa, kun Rini on tavallisesti tykänny kannella asioita suussaan. Saatiin me pari onnistunutta kapulan pitoa suussa, mutta kyllä saatiin tapella.
Kuten oma vetäjämmekin sanoi: "kun tänään on aiheena vaan nouto ja seuraaminen, niin voitaisiin seuraavaksi - -" ...tehdä liikkeestä istumaan jäämistä. Siis täh?! Eihän me Rinin kanssa olla moista ikinä kokeiltukaan. Ja kyllä se näkyi. Tein liikkeet avustettuina ja namien kanssa. Rini seurasi nätisti kontaktin kanssa, mutta aina käskystä neiti meni maahan. Korjasin sitten namilla istumaan. Ei ehditty ottaa kuin pari toistoa, viimeisellä neiti jäi jo itsestään istumaan. Lisää harjoitusta se liike vaatii, mutta aika hyvin me se saatiin alulle jo muutamalla toistolla. Pitäisi vaan keksiä siihen joku erityinen äänenpaino, että Rini erottaisi sen seisomisesta ja maahanmenosta.
Liikkeestä istumisen jälkeen siirryttiin liikkeestä maahanmenoon. Me tehtiin mallisuoritus :) Vetäjä huuteli meidän perään kehuja "sehän putosi maahan saman tien, tuo oli tosi hyvä!" kun me tehtiin. Ei me turhaan olla treenattukaan tätä :) Kokeessa maahanmenoon liittyy vielä se luoksetulo, mutta se me jätettiin väliin.
Oli meillä muuten rivipaikkamakuukin siellä treeneissä. Vetäjä painotti kovasti, että pitää tehdä koiran oman tason mukaan: sillä välimatkalla ja ajalla, jonka uskoo koiran kestävän. Noh, ollaan me tätäkin kotona treenattu kovasti. Rini otti häiriötä aika paljon meidän molemmilla puolilla olleista rotikoista, kun niistä kumpikaan ei pitkää aikaa pysyny makuulla, vaan olisivat tykänneet lähteä omistajiensa luo. Omistajat olivatkin hihnanmitan päässä, mutta koirat ei vaan kestäny paikallaan. Olin tosi tyytyväinen, kun Rini pysyi hyvin niin isosta häiriöstä huolimatta. Mie seisoin hyvän matkan päässä, varmaan Rini pysyi paikallaan ihan reippaasti yli kaksi minuuttia, mikä meillä on ollu sellainen aika, johon tähdätään pikkuhiljaa. Saatiin tästä taas kehuja, meillä ei kuulemma ole tämän liikkeen kanssa mitään ongelmaa :)
Loppuun otettiin vielä oikein innostava ja nostattava seuraaminen, joka samalla päätti päivän treenin. Rinin kanssa oltiin seuraamista selvästi tehty jo liikaa: kontakti tahtoi lipsua, eikä edes nami pitänyt sitä kunnolla yllä pitkää aikaa, vaikka yritin palkata tiheään. En tehny kovin pitkää seuraamista, vaan lopetin hyvään kontaktiin ja sitten reviteltiin loppupalkaksi.
Seuraamisen yhteydessä tuli mullekin uusi juttu: täyskäännös vasempaan. Mikä se on! Rini oli yhtä ymmällään koko käännöksestä, raukka luuli, että kun lähden vasemman kautta kiertämään sen ympäri, niin sen pitää istua! Tähän taidamme tarvita neuvoja lisää...
Treenien jälkeen kävimme vielä kentällä harjoittelemassa rullan noutamista hakuryhmän Jennan ja Tuijan kanssa. Menimme Jennan kyydissä raviradalle (ei ois ollu pitkä matka kävellä, mutta päästiinpähän suoraan aloittamaan). Rini kauhistui tavatessaan bullmastiffi Turbon! Mun piti houkutella neiti namien kanssa hyppäämään autoon, kun Turbo oli niin pelottavan iso. Turboa olisi kovasti kiinnostanut Rinin ihanat tuoksut. Kuulemma Darralla on kans juoksut, joten Turbolla oli vaan ihania naisia ympärillään. Rinille lyhyt matka raviradalle oli keskitysleiri ilmeestä päätellen. Neidillä kun ei ollu pokkaa sanoa Turbolle, että mää matkoihis.
Rinin kanssa otettiin ekana rullan hakua. Arvatkaas mitä? Koira osasi hienosti, mutta ohjaaja ei! Rini lähti hienosti hakemaan rullaa, oli jäämässä haistelemaan ja juttelemaan Tuijan kanssa, mutta huutelin takaisin, ja Rini tuli hienosti. Mie lähetin Rinin ilman liinaa näytölle! Fiksu mie.... kyllä oli fiksu olo. Juoksin neidin perään ja naureskelin matkan takaisin keskilinjalle, että on se jännä, kuinka mie en osaa enää mitään parin viikon treenitauon jälkeen.
Toinen pisto oli jo tosi hyvä, muistin jopa näyttöliinan. Rini meinasi taas jäädä maalimiehelle, mutta tuli kutsuista luokse. Näytölle lähdössä ei ollu mitään ongelmaa.
Kolmas pisto oli se kaikkein onnistunein. Rini lähti suoraan tulemaan luokse, mie muistin jopa liikkua keskilinjalla, sain näppärästi liinan kiinnitettyä ja lähdettiin näytölle. Me ei tarvita kuin muistin virkistystä.
Olin maalimiehenä Kössille. Juttelimme jonkin aikaa, mutta kun mustat pilvet viistivät ylitsemme, lähdimme kotia kohti, ettei kastuttaisi. Saimme Jennalta kyydin kotiin. Turbo oli edelleen sitä mieltä, että Rini on sen elämän nainen. Vaan kotimatkalla tapahtuikin aika jännä juttu! Juttelimme Jennan kanssa etupenkillä, yhtäkkiä aloin kuunnella, että jostain kuuluu ihan ihmeellistä ääntä. Aattelin ensin, että se on auto. Sitten kuului sellainen kohtuullisen vattuuntunut "vouh!". Jestas sentään, sitten tajusin, että Rini murisi Turbolle! Rini oli ensin siirtynyt ihan takatilan yhteen nurkkaan paetakseen Turbon rakkautta, mutta kun Turbo ei sellaisista häkeltynyt, Rinin oli pakko turvautua komentamaan. Rini murisi puolet matkasta, Turbo katsoi sitä ihan hölmistyneenä. Kun Rini ärähti kerran vähän painokkaammin, Turbo käänsi selkänsä Rinille ja oli sen näköinen, ettei ollut koskaan meidän neitiä sillä silmällä katsonutkaan. Miun lapsesta tuli iso tyttö, kun se osaa jo pitää puoliaan :)
Kommentit