Kylläpä aika rientää! Olemme Rinin kanssa reissanneet tätä Joensuu-Jyväskylä väliä aika tiheään tahtiin parin viime viikon ajan. Ehdimme Jyväskylästä tulon jälkeen olla kotona muutaman päivän, sitten lähdimme Ellin muuttokuormaa ajamaan autolla. Myöhään keskiviikkoiltana sitten taas kotiuduimme, ja taas oli meillä takana sellaiset 600 ajettua kilometriä... Ja vaikka sitä arpoa sai, autokin kesti matkan upeasti!

Rini on nyt saanut sitten viettää ihan kunnolla aikaa Mallan ja Miinan kanssa. Kävimme toisella Jyväskylän reissulla lenkkeilemässä paljon. Mallan kanssa kaksikko sai vetää riemurallia pellon laidasta laitaan, Miinan kanssa käytiin sitten vähän leppoisammalla aamulenkillä lähtöpäivänä. Koirat ovat olleet kohtuullisen tyytyväisiä ulkoiluunsa :)

Kävimme sitten Jyväskylässä myös treenaamassa yhtenä iltana. Mie sain vihdoin ja viimein aloitettua sen seuraamisen treenauksen alusta, ja Rini veti ihan älyttömän hyvän treenin. Mulla oli seuraamiseen apuna nameja, joilla sitten muutaman alkuhäslinkiyrityksen jälkeen saatiinkin oikein upea suoritus tehtyä. Mun pitää vaan kiinnittää huomiota, kummassa kädessä nami on, ja etten katso koiraa. Rini edisti ja tunki eteen, jos nami oli oikeassa kädessä, joten voisi olla parempi siirtää ne namit jatkossa sinne vasemmanpuoleiseen taskuun...

Opetin Rinin ottamaan koppeja, koko tempun tarkoitus oli jossain vaiheessa saada homma niin pitkälle, että voisin palkata Rinin joskus niin, että se nami on mun suussa. Treeneissä neiti ei vielä tajunnut, mistä oli kyse: nami lensi joka kerta päin näköä, Rini katsoi mua hetken "mitä helevettiä sie mun naamalle syljet?!" -ilmeellä, sitten se tajusi sen olleen nami ja alkoi maasta nuuskimalla etsiä kadottamaansa makupalaa. Ei näin... Toistaiseksi voi siis olla toimivampi, jos se nami pysyy jatkossakin kädessä. Kontakti pysyi hyvin viime treeneissä, mutta siinä vaiheessa, kun sitä namia alkaa häivyttää, voi olla tarpeen, että se nami olisi siellä, minne pitäisi myös katsoa... Työtä tää tulee vaatimaan, saa nähdä, saadaanko me tuota seuraamista täysin kuntoon ennen kisoja, mutta jos ei saada, niin ei meidän maailma siihen kaadu. Aikaa on.

Jyväskylä-Joensuu-väliset reissut senkun jatkuu entisestään, kun ensi viikonloppuna on ne raparallit. Kovin pitkää reissua me ei tosin tällä kertaa tehdä, kun sunnuntaina on sitten meidän ihan ekat agitreenit! Eli perjantaina varmaan lähdetään aamujunalla ja lauantaina tullaan jo illalla kotiin rallien jälkeen.

Huomenna olisi myös ekaa kertaa kilpailevien tokoryhmä, ja josko me sinne viimein päästäisiinkin. Rini ei ole tiputellut varmaan viikkoon, häntäkään ei enää käänny, joten eiköhän noi juoksut ole tältä erää ohi. Viime yön olimme Karsikossa Ainon ja Ellin luona yötä, Mio oli Rinistä niin kiinnostunut, ettei voinut jäädä viittä milliä kauemmaksi neidin takapuolesta. Riniä koko äijä ei kiinnostanut pätkääkään. Jouduimme pikkuisen erottelemaan lapsukaisia toisistaan, Mio vinkui yöllä vähän väliä, kun ei saanut olla ihanan naisen kanssa, ja Rini nukkui onnellisena isoissa tiloissa toisessa huoneessa. Mun pitäisi viedä Rini Jatsin luo ja pyytää paikalle joku yli-innokas nuorimies, niin josko Rini oppisi Jatsilta, kuinka kosijoille ja lepertelijöille annetaan hammasta xD

Rini pääsi eilen hetkeksi olemaan lapsenlikkana, kun neiti teki tuttavuutta Olivian viisiviikkoisiin kakaroihin. Niin kiva pieni Papu-piipero-paapero-pallero oli, että Rini olisi halunnut leikkiä lilliputin kanssa. Harmi vaan, kun Papu (sekä muutkin kalvapallelot) on tosiaan niin pieni, ettei leikkejä Rinin kanssa voinut vielä ajatellakaan... Josko sitten pari päivää ennen luovutusikää...

Illalla meille tulee porukkaa iltaa istumaan, joten Rinillä varmaan riittää taas rapsuttelijoita.