Eli tänään siis alkoi meidän ihana AAA-kerho, sillä vaikka oli pilvistä, ei satanut yhtään!

Koska koirakoista vain Jatsi, Unelma ja Jesse olivat aiemmin treenanneet agilityn parissa jollain tasolla, aloittelimme kevyesti ja kohtuullisen helpoilla esteillä. Miimi ilmoitti jo alussa, että tänään on tarkoitus vaan saada koirille sellainen fiilis, että esteet ja kentällä olo on kivaa! Ensi kerralla voi sitten mahdollisesti jo ajatella jotain vähän vaikeampaa hommaa. Tänään aiheena olivat hypyt, putki sekä keppien alkeet. Aloitimme helpoimmalla eli hypyillä.

Miimi oli meillä "vetäjänä": kokeneempana antoi neuvoja, miten kannattaa lähteä liikkeelle. Meillä oli kaksi hyppyestettä peräkkäin, ensin sai aloittaa niin, että koiran kanssa hypitään yhdessä esteen yli, sitten siitä lähdetään pikkuhiljaa vaikeuttamaan. Sellaisten koirien kanssa, jotka osasivat jo jäädä paikalleen odottamaan, sai ottaa suoraan ilman yhdessä hyppyjen yli menemistä. Koirakot tekivät meillä yksitellen harjoituksia, ettei tullut kavereista häiriötä.

Rinin kanssa otettiin suorilla hyppy, kun se on meille tokosta tuttu. Jätin Rinin odottamaan esteen eteen, kävelin riman yli, jäin odottamaan ja kutsuin luokse. Rima oli matalalla, jottei nuorille koirille tulisi kovia tömähdyksiä korkeista hypyistä. Rini hiffasi heti, mitä oltiin tekemässä, ja hyppy ja kehut olivat huippukivoja. Otettiin kahdesti yksi hyppy, sitten otettiin molemmat peräkkäin. Rini hyppi tosi luontevasti molempien esteiden yli, eikä ollu muutenkaan mitään ongelmaa.

Toinen este oli tänään siis putki. Aloitteleville otettiin lyhyt putki ilman mutkia, Miimi piteli koiraa putken suulla ja ohjaajan piti mennä toiselle puolelle houkuttelemaan ja ottamaan koiraa vastaan. Rini olisi ensin tahtonut kiertää putken ulkopuolelta, mutta kun neiti tajusi, että mie kurkin sieltä putken toisesta päästä, niin osasi hienosti tulla sen läpi, eikä putki ollut yhtään pelottava. Parin toiston jälkeen putki oli jo tosi kiva juttu.

Kaikilla muillakin harjoitukset menivät tosi hienosti, kaikki tajusivat tosi nopeasti, että oli kivaa tehdä esteitä. Miimikin oli katsonut, että kaikilla meni tosi hienosti, joten uskaltautui tekemään meille hyvin lyhyen ratapätkän, jota me ei oltaisi tehty, jos emme olisi edistyneet yhdellä treenillä jo niin paljon. Ratapätkä koostui putkesta ja kahdesta hyppyesteestä, radan suunta taas sitten riippui siitä, miten koira näytti edistyneen harjoituksissa. Jos putki oli vaikea, aloitettiin siitä.

Rinillä ei putken kanssa ollut mitään ongelmaa, joten me aloitettiin hypyistä ja lopetettiin putkeen. Menin hyppyesteiden yli ja jäin odottamaan putken vierelle, kutsuin Rinin hypyiltä ja ohjasin putkea kohti. Putki ei ollut vielä niin varma, että Rini olisi menny sinne suorilta, vai liekö jäänyt odottamaan palkkaa. Jouduin vähän houkuttelemaan putkea päin, sitten Miimi sai houkuteltua Rinin putken läpi. Toisella toistolla Rini pysähtyi kans putken eteen, mutta oivalsi nopeammin, että piti mennä läpi. Kolmannella kerralla koko ratapätkä meni jo sujuvasti, ja onnistumiseen olikin kiva lopettaa :)

Ihan viimeisenä harjoituksena aloimme alustaa keppien harjoittelua. Rakensimme kepeistä kujan, jonka läpi koiran piti juosta. Jätin Rinin Miimin pideltäväksi (vaikka eihän Riniä olisi välttämättä tarvinnut pidellä, kyllä se pysyy), kävelin itse kujan läpi ja kutsuin Rinin luokse. Hienosti osasi neiti tulla kujan läpi, eikä se siitä miksikään muuttunut muutaman toistonkaan jälkeen.

Ylipäätään kaikilla meni treenit tosi kivasti, ja sellainen himo agilityyn tuli, että jäimme innolla odottamaan seuraavia harjoituksia. Kävimme ison koirajoukon kanssa kävelemässä vielä metsässä treenien jälkeen, ja oli hurjaa huomata, että Joensuun ja lähiseudun ausseja on yhteensä jo yhdeksän!

Kysäisin Miimiltä Josepan sivuilla olleesta kurssista, jota Miimi on tulossa vetämään. Se on siis suunnattu hyvät tavat -ryhmästä kilpailevien ryhmään siirtyville, enkä oikein ollut tajunnut, että keille se siis on suunnattu. Miimi sitten kertoi, että se on periaatteessa kilpailuihin tähtääville, mutta joilla ei taidot riitä vielä BH-kokeeseen. Sitten aattelin, että tuohan ois just sopiva kurssi meille! Kysäisin sitten, että onko kurssi jo täynnä, ja kävikin niin älyttömän hyvä tuuri, että yksi paikka oli vielä vapaana. Arvatkaas, ketkä menee Miimin ohjaukseen lokakuussa :)

Me suunniteltiin jo sellaistakin, että Australianpaimenkoirat ry:n nimissä ruvettaisiin treenaamaan agia kentällä ihan säännöllisesti. Oman rotujärjestön nimi oikeastaan tarvitaan siihen vaan siksi, ettei meidän tarvitsisi ottaa mukaan kaikkia muita innokkaita hakijoita - niitä kun on kaikentasoisia, ja Miimi ja Hanna Liperin kennelkerhon jäseninä ja entisinä treenivetäjinä eivät halunneet mukaan ihan mitä vaan. Tällaisella kivalla pienellä porukalla olisikin mukava treenata, kun vielä ennestään tuntee kaikki. Lisäksi olisi kiva, ettei Miimin tai Hannan tarvitsisi kummankaan ottaa mitään vetäjän roolia, vaan voitaisiin ottaa periaatteeksi, että kaikki auttaa kaikkia taitojensa mukaan. Kuulosti meidän korvaan oikein hyvältä! Miimi lupasi selvitellä käytännön juttuja ja ilmoitella sitten meille, että miten jatkossa treenaaminen järjestyy.

Rini on ihan ventti treenituokiosta, ja mie aattelin olla niin sika, että vielä raahaisin sen tokotreeneihin maneesille.