Nyt ne juoksut sitten alkoivat. Rini heiluu takapuolensa kanssa joka paikassa, istuu, alkaa lutskuttaa, on nousemassa, pyöräyttää takapuoltaan, jääkin istumaan ja jatkaa lutskuttamista. Neiti vaikuttaa niin siistiltä, etten varmaan olisi edes huomannut koko juttua, jos en olisi taas ollut niin "tarkkasilmäinen". Olkkarin lattialla oli sohvan vieressä pari ihmeellistä läiskää, aattelin ensin, että nyt se koira sitten kuitenkin repi ne tassunsa siellä mökillä. Pyysin Rinin maahan ja selälleen, katsoin anturat, mutta niissä ei ollut mitään. Sitten katsoin neidin nisiä. Olivat kasvaneet edellisnäkemästä. Sitten tuli katsottua neidin housukarvoja, ja sen enempääpä ei oikeastaan tarvinnutkaan katsella. Parvekkeen lattialla oli aika monta läikkää.

Voi mamman isoa tyttöä. Niin se lapsi vaan kasvaa.