Eilen oltiin hakuilemassa lähemmäs kuukauden tauon jälkeen. Ensin oltiin pari viikkoa poissa mun kipeän selän takia ja tämän viikon maanantai Rinin anturoiden takia. Meidän ei pitänyt mennä metsään rämpimään, ennen kuin huomisen näyttely olisi ohi, mutta toisin kävi.

Lähdettiin treenaamaan pienellä porukalla: Aino oli Mallan kanssa, Ellillä Mio ja sitten hakuporukasta Jenna Turbon ja Darran kera ja sitten oli Tuija Roihun kanssa. On se muuten jännä, että vaikkei koiria ollu kuin kuusi, meillä meni silti yli kaksi tuntia vetää treenit kaikille. Tietysti nyt joutui jo itse miettimään, millaisen treenin vetää koiralleen ja miten mikäkin tilanne ratkaistaan.

Olin ihan satavarma, ettei Rini muista, mitä haku on (tai mitä metsässä tehdään). Kumma vaan: siinä vaiheessa kun otin takapenkiltä repun ja muuta tavaraa, neiti näytti muistavan kovinkin hyvin, missä ollaan ja mitä siellä ollaan aiemmin tehty. Eilen neiti jätti tavalliset alkuintoilunsa vähemmälle: ei ollut omaa vuoroa metsänlaidassa odottaessa sellaista typerää "iih, mä haluan mennä tonne just nyt tällä sekunnilla, iih" -huutoa/vinkumista, mitä meillä tavallisesti on. Otettiin pari seuraamista keppipalkalla odotellessa, sitten yksi seisomaan jääminen. Ja kylläpä neiti jaksoi keskittyä! Onneksi ei missään näy, ettei me pahemmin olla mitään vähään aikaan tosiaan tehty.

Kun oma vuoro lopulta tuli, Rini oli kyllä kovasti menossa. Siinä vaiheessa kinkuista tuli aika kova sana hillitsemään menoa. En tiedä, onko tuo tauko tehnyt hyvää neidin maltille, kun se ei tosiaan eilen jaksanut pahemmin huutaa metsään lähtijän perään. Vähän se inahti, kun näki, että rulla ja namit menee metsään, sitten vein Rinin pois, ettei näe, minne maalimies menee piiloon, lopulta tultiin takaisin. Odottelin vähän aikaa, että neiti sai hajun (ekalla kerralla, kun Rini olisi ollut sen näköinen, että nyt voisin mennä, olin itse liian hidas, ja neiti ehti päänsä kääntää toiseen suuntaan). Lähetys oli tosi varma ja neidin vauhti sitä luokkaa, että Rini tiesi tasan tarkkaan, mitä sen metsässä piti tehdä.

Rulla tarttui maalimieheltä mukaan heti, takaisintulomatkalla rulla putosi parin metrin päähän miusta, koira jatkoi matkaa, heitti mun edessä kuperkeikan ja jäi istumaan mun eteen vähän pöllämystyneen näköisenä. "Huh huh, olipa vauhtia!" olisi voinu koiran ilmeestä sanoa. (Olisiko pikkuisen ollut liikaa intoa ja energiaa? :) ) Pyysin Riniä hakemaan rullan, ja neiti lähti hirveällä vauhdilla takaisin maalimiestä kohti. "Rini hei, se rulla on täällä!" Hienosti Rini korjasi itse, löysi takaisin tullessa rullansa, toi mulle. Vähän neiti oli hämmentynyt, kun oli varautunut revittelyyn rullan kanssa, mutta otinkin rullan käteen ja tungin kinkkua palkaksi. Hyvin kelpasi! Rini tuli pyynnöstä saman tien sivulle ja siitä lähdettiin vauhdilla näytölle. Kyllä oli ihana fiilis päästä taas hakuilemaan!

Olin aiemmin päättäny kokeilla yliheittoa, mihin me jäätiin ryhmän treeneissäkin. Rini jäi maalimiehelle puoliväliin, mie kävelin keskilinjalle. Edellisen näytön aikaan maalimies oli lähteny jo metsään (tosi tiheää maastoa). Kun pääsin keskilinjalle, maalimies lähti juoksemaan kauemmas (tarkoitus oli siis ottaa haamu: mie näin sen maalimiehen, mutta luulen, ettei Rini nähnyt). Toinen maalimies päästi Rinin irti, yritin viittoa neitiä metsään päin ja kehotin hakemaan. Neiti oli ensin hidastamassa keskilinjan tiheänpuoleiseen reunaan, mutta kun kuuli käskyn, lähti heti tiheikköön etsimään. Vähän aikaa Rini saikin pyöriä, mutta maalimies löytyi tosi sujuvasti. Rulla tuli tällä kertaa mulle käteen saakka heti, kinkkua tungin neidille suuhun palkaksi, ja taas lähdettiin näytölle. Tällä kertaa Rini meni maalimiehelle niin nopeasti, että hyvä, kun itse löysin paikalle :)

Lyhykäinen treeni meidän oli tarkoitus pitää, ja kun neiti noin upeasti toimi metsässä tauon jälkeen, ei olisi tullut mieleenkään vaatia enempää. Anturat olivat kunnossa vielä metsässä rämpimisen jälkeenkin, joten voimme varmasti maanantaina hyvin mielin mennä treenaamaan muun porukan kanssa.

Muuten meillä on ollu melko touhukas viikko. Aino tuli tosiaan kylään viikko sitten perjantaina, ja koirat ovat saaneet telmuta keskenään. Lauantai meni siellä näyttelyssä, sunnuntai oli lepopäivä, maanantaina käytiin pitkällä lenkillä, tiistaina oli mätsäri, keskiviikkona käytiin mökillä uimassa ja juoksemassa, eilen oli hakutreenit... Toimintaa on siis riittänyt! Malla on ollut Rinin kaverina meillä (tai ainakin kaverukset ovat nähneet joka päivä), ja ihan sitä saa ihmetellä, miten kaksikko tulee juttuun edelleen tosi hyvin. Hyvä vaan :)

Kauhean helteen takia viikko on ollu tosi tuskainen, mutta onneksi yöt on sentään viileitä. Oon pitäny parvekkeen ovea auki yötä päivää, niin Rini on päässy sinne viilentymään. Itsekin piti siirtyä nukkumaan olohuoneen puolelle lattialle, missä ilma kiertää öisin vähän paremmin. Viime yönä heräsin pikkutunneilla, ihmettelin, missä koira on. Neitipä oli siirtynyt parvekkeelle nukkumaan! Sööttiä.

Huomenna on viikko jo kulunut, eli taas mennään kehiin pyörimään. Ihan jännittää!