Teimme "testin" tosin jo torstaina, mutta mulla on ollu niin kiire, etten ole ehtinyt päivittää tänne mitään. Testinä toimi alokasluokan tokokokeen liikkeiden suorittaminen liikkeenohjaajan kanssa. Elli toimitti liikkeenohjaajan virkaa. Liikkeet myös kuvattiin, kuvaajana Heikki. Videot löytyvät meidän kotisivujen galleriasta, tosin melko huonolaatuisina.

Aloitimme rivipaikkamakuulla, jossa meidän kaverina oli Mio. Hyvin kaksikko pysyi paikallaan, vaikka Rinin ihanat tuoksut selvästi olisivat Mioa kiinnostaneet, ja vaikka kentän vieressä olevalla kävelytiellä oli koko ajan liikennettä. Makuutimme koiria minuutin verran, sitten palkka. Luoksepäästävyydessä ei meillä ole mitään ongelmaa, joten sen saatoimme sivuuttaa hyvillä mielin.

Seuraavana liikkeenä oli seuraaminen hihnassa ja ilman. Hihnaseuraaminen meni juuri niin hyvin, kuin osasin odottaakin: Rini lopsotti mun lähettyvillä kuin päiväkävelyllä. Käännökset oli väljiä ja ilmavia. Pysähdyksissä neidin sai aina pyytää kauemmalta sivulle.
Ilman hihnaa seuraaminen meni hiukan paremmin. Meillä oli aika ajoin jo jonkinlainen kontakti, käännökset oli tosin edelleen ilmavia. Riniä kiinnosti kaikki muu paitsi kontaktin pitäminen ja varsinainen seuraaminen.
Nyt, kun asiaa oon hiukan lueskellu, niin luulen, että syy meidän seuraamisen laatuun on selvillä. Meillä oli hirveä kiire saada se seuraaminen liikkeeksi, enkä malttanut opettaa sitä kunnolla. Ilmeisesti myös se kontaktin pitäminen on retuperällä. Oon nyt suunnitellu, että seuraamisen rakentamiseksi uudelleen teemme niin, että aloitan kontaktiharjoitukset kotona nameilla, enkä siirry siitä eteenpäin, ennen kuin se kontakti todella toimii. Siitä sitten siirrymme seuraamiseen namin kanssa. Voisi kokeilla myös saada sitä kontaktia niin, että palkka on mun suussa ja sylkäisen sen koiralle, jotta saadaan se kontakti oikeaan suuntaan. Täytyy myös opettaa Rini ottamaan koppeja :)

Jäävät liikkeet onnistuivat älyttömän hyvin silloin, kun mie tiesin, mitä oltiin tekemässä. Ekalla kerralla maahanmenoa tehdessä mulla ajatukset harhailivat missä sattuivat. Kun takaa kuului "käsky", hätäännyin ja sanoin Rinille "maa", tajusin sitten itse, että meidän maahanmeno käsky on maahan, joten tyhmän piti mennä siinä vielä tauon jälkeen sanomaan erikseen se "han". Videosta näkee, että Rini oli menossa maahan, mutta kun mie aloin vielä selittää jotain, se ei mennytkään vaan lähti mun perään. Äänensävy oli mulla kans hakusessa. Näin paljon siis jännitti tutun liikkeenohjaajan kanssa...
Kun otettiin liike uudestaan niin, että minäkin keskityin siihen, mitä oltiin tekemässä, homma sujui kuin unelma. Rini meni maahan käskystä ja pysyi siinä palkkaukseen saakka.

Otimme jäävien liikkeiden välissä luoksetulon. Elli otti meille reilusti välimatkaa, jotta Rini saisi luoksetuloon sitä kaivattua vauhtia. Hyvin luoksetulo silloin onnistuikin, vauhtia riitti!

Liikkeestä seisomaanjäännissä ei ollut mitään ongelmaa, muistaakseni. Joku video siellä oli sellainen, jossa olevinaan tehtiin jotain, mutta ei sitten tehtykään. Se saattoi olla myös liikkeestä seisomaan jäänti, en voi enää muistaa. Joka tapauksessa oikealla äänenpainolla sekin toimii loistavasti.

Hypyn kanssa mie sitten taas toheloin. Elli oli mulle treenien aikana puhunu siitä koiraan kontaktin ottamisesta ennen liikkeen suorittamista. Pitää olla innostava, eikä liikettä saa lähteä suorittamaan ennen kuin se kontakti todella on. Mie otin sitten Riniin kontaktia ennen hypyn suorittamista, ja sanoin olevani valmis. Ja eikö sitten käynyt niin, mitä Aino sanoi, ettei saisi koskaan tehdä: kun koiraa lähettää hypylle, älä katso sitä koiraa, vaan katso esteen yli. Mie toljotin koiraa, joka tuijotti mua, ja käskin hypätä. Koira katsoi mua "ai niin siis mitä häh?" -ilmeellä. Sitten muistin. Taisi suusta karata pieni manaus, siirsin katseen esteen yli ja annoin käskyn uudestaan. Rini hyppäsi. Ei mitään ongelmaa. Otimme uudestaan kontaktin kanssa, tällä kertaa osasin katsoa oikeaan suuntaan, ja hyvin toimi.

Lopuksi otimme noudon, siitäkin taisi video vielä olla. Mie sekoilin, koira otti varaslähdön kapulaa hakemaan, nappasi kapulan reunasta kiinni ja lähti sitä mulle kiikuttamaan. Ei näin! Mun pitää saada isompi noutokapula... tai vuorata ne kapulan reunat foliolla... Mutta luovutus toimii (pitää treenata se luovutuspaikka ja tapa kuntoon), eikä neiti taida pahemmin sitä kapulaa pureskella.

Summa summarum: meillä ei oikeastaan ole muussa hiomista kuin siinä seuraamisessa ja luoksetulon nopeudessa. Mietittiin sitäkin, että jos jätettäisiin jäävät liikkeet tauolle vähäksi aikaa, kun ne menee niin hyvin.

Nyt olemme Jyväskylässä reissussa, Rini on saanut leikkiä Mallan kanssa. Miina kävi eilen Ainon kanssa mölliagilityssä, ja minä olin siellä kannustamassa, kuvaamassa ja auttamassa radan purkamisen, rakentamisen ja ylläpidon kanssa. Tosi kiva päivä oli, ja niin pahasti taisi agilitykärpänen puraista, etten jaksaisi millään odottaa, että päästäisiin Rinin kanssa myös agiliitämään. Onneksi asia on taas vireillä, tällä kertaa käännyin Ainon kannustamana joensuulaisten aussieihmisten puoleen.

Rini teki tänään kepillä virheettömät noudot! Vähän jouduin neitiä pitelemään kepin heittämisen jälkeen, ettei Rini olisi taas ottanut varaslähtöä, mutta muuten luovutti eteen suoraan istualtaan ja tosi sujuvasti meni muutenkin. Oli hienoa!

Aino lupasi meille myös toimia liikkeenohjaajana treeneissä. Saa nyt sitten nähdä, minä päivänä mennään tokoilemaan.