Ja keskellä viikkoa vieläpä!

Käytiin Rinin kanssa tänään tukahduttavasta kuumuudesta huolimatta pitkällä lenkillä. Uimarannassa oli liikaa ihmisiä, niin ei päästy pulahtamaan :( Onneksi lenkin loppupuolisko oli varjoisaa metsää, niin saatiin vähän vilvoitella ennen kotiin tuloa.

Lenkin jälkeen hengähdettiin sellainen tunti kotosalla, ennen kuin lähdimme mummon luo syömään. Otin Rinin mukaan vierailulle, kun se ei ole mummon luona vähään aikaan käynyt, ja tapaamisesta olivat molemmat osapuolet mielissään. Mummo jopa antoi Rinillekin vähän lasagnea :) Tosin mamma vähän nirsoili, kun ruoka tuli suoraan pöydästä.

Ajattelin sitten illemmalla kotona, että voisimme käväistä tuossa amiksen kentällä ottamassa pienen tokotreenin, kun ei vähään aikaan olla treenattu mitään muuta kuin noutoa. Pilkoin vähän makkaraa palkaksi, mutta pääpalkkana päätin kokeilla ekaa kertaa lelua, jonka tehtävää toimitti tänään motskupatsku. Hauska oli, kun kysyin Riniltä, että lähdetäänkö treenaamaan: Rini meni saman tien maahan ja odotti palkkaa siitä!

En tänään(kään) käynyt läpi kaikkia liikkeitä. Periaatteessa ne tulivat kyllä kaikki, mutteivät varsinaisesti omina osa-alueinaan. Olen yrittänyt olla ottamatta seisomisharjoituksia, kun se niin herkkään menee Rinillä sekaisin maahanmenon kanssa. Pitäisi keksiä siihen joku juttu, millä saisin koiran tajuamaan vähän aiemmin, että kumpi käsky sieltä on tuloillaan.

Treenattavat liikkeet olivat tänään seuraaminen, luoksetulo, maahanmeno, hyppy ja paikallaolo. Mun on pakko jostain väkertää meille kunnon hyppyeste, jonka saan pakattua mukaan treeneihin, mutta joka olisi kuitenkin niin kätevä kuljettaa, että sen saisi käsin roudattua...

Seuraaminen oli meidän eka liike. Ekalla seuraamiskäskyllä Rini lähti huitelemaan muualle heti käskyn antamisen jälkeen, joten jouduin ottamaan koko jutun alusta. Toisella kertaa Rini olikin jo täysillä mukana. Yhä vaan hämmästelen, kuinka meidän seuraaminen on parantunut hirveästi sen jälkeen, kun itse aloin passiivisesti tuijottaa vaan menosuuntaan ja olla, kuin koiraa ei siinä vierellä olisikaan. Eka pysähdys meni vähän mönkään, kun Rini päätti istumisen sijaan mennä maahan (onneksi ei näe, mitä liikettä me ollaan treenattu paljon...), mutta korjaamisen jälkeen jatkettiin matkaa, ja meni tosi kivasti. Täyskäännökset on aika ilmavia vielä, mutta niitä me ehditään vielä treenata. En tänään viitsinyt ottaa enää hihnaseuraamista, kun seuraaminen vapaana oli niin pitkä. Juokseminen vaatii myös vielä vähän hiomista: Rini oli koko ajan kiilaamassa mua sivummalle. Seuraamispaikka oli tosin hyvä koko ajan. Toisella pysähdyksellä Rini meni suoraan istumaan. Kokonaisuudessaan seuraaminen oli siis oikein onnistunut tänään. Palkkasin makkaralla ja leikitin hyvin patukalla.

Patukkaleikki nosti selvästi Rinin virettä tehdä, neiti oli jo innoissaan sivulle tullessaan ja odotti selvästi mielenkiinnolla, mitä kivaa me seuraavaksi tehdään. Yritin keksiä liikkeissä sellaisen järjestyksen, ettei se missään suhteessa päde varsinaisiin kisoihin, ehkä siinä pelossa, että Rini jossain vaiheessa keksisi ryhtyä taas ennakoimaan. Otin siis luoksetulon seuraavaksi.

Olin kytkenyt hihnan ympärilleni samalla tavalla kuin tokokisoissa, ja onneksi ei mun käyttäytymisestä taas näkynyt, että oli uusi juttu ainakin mulle. Hihnan lukot kilisivät toisiaan vasten - kuulosti ihan samalta, kuin koiran kynnet hakatessaan asfalttia vasten - joten olin koko ajan kuikuilemassa olan yli, että miksei se koira jäänyt paikalleen. Voitte kuvitella mun hölmistyneen ilmeen, kun koira ihan nätisti istuu paikallaan juuri siellä, minne sen jätin :)

Rinin hyvä vire näkyi tänään erityisesti luoksetulossa. Kontakti oli tosi hyvä, ja Rini odotti skarppina käskyä tehdä jotain. Kun kutsuin luokse, leukaluu loksahti sinne asfalttitasolle: Rini tuli luokse hirveällä vauhdilla! Jes, nyt keksin, millä koira pitää palkata, että sen nopeuden saa kohdilleen. Tuli jotenkin elävästi mieleen ne Tommy Wirenin luennot koiran kouluttamisesta: "Jos et tiedä, kysy koiralta. Jos et tiedä, mitä koira haluaa palkaksi, kysy koiralta." Ihan ilmiömäinen juttu. Tätä siis käytämme jatkossakin.

Siirryin luoksetulosta hyppyyn. Hyppyesteenä sai tänään toimia amiksen pihalla oleva pyöräteline, jonka kaadoin nurin. Mietin vähän ennen hypyttämistä, että mitä tästä tulee, jokohan Rini on unohtanut koko liikkeen. Mitä vielä! Rini hyppäsi suorilta, kun käskyn annoin (annoin apuja ekaa varten sen verran, että menin esteen eteen seisomaan), ja jäi suoraan seisomaan toiselle puolelle. Palkkasin makkaralla ja päätin kokeilla uudestaan. Toiseen hyppyyn en antanut apuja kuin puoleenväliin matkasta, se onkin se matka, joka meillä suurimmillaan tähän mennessä on tuon liikkeen kanssa ollut. Rini lähti hyvin, hyppäsi varmasti. Kun lähdin kiertämään estettä tullakseni koiran vierelle, Rinin takapuoli laski maahan. Vai niin, ajattelin. Palkka tuli kuitenkin :)
Kolmas toisto meni hyvin, liikkeen lopuksi Rini jäi seisomaan ja istui vasta, kun annoin käskyn. Nyt vasta tuli mieleen, että mun pitäisi enemmän vahvistaa sitä hyppyä, eikä treenata koko liikesarjaa. Kun ensi kerralla treenataan, palkka tulee siitä, että se hyppää ja jää toiselle puolelle. Kun sen vaan muistaisi :)

Kun hypyt menivät niin hienosti, leikittiin taas vähän patukalla välissä ennen siirtymistä maahanmenoon. Kuumuus ja rajut leikit väsyttivät Riniä niin, että parhain into tehdä oli jo mennyt. Toisaalta Rini oli myös koko treenin siihen saakka keskittynyt tosi hyvin, ja vaikkei treeni kestänytkään kokonaisuudessaan kuin ehkä n. 20 min, oli se silti vähän turhan pitkä.

Ehdin yhden maahanmenon tehdä entiseen tapaan - käskin Rinin maahan, ja sitten selkäytimessä oli tunne, että tein jotain väärin (samaan aikaan päänupissa Aino huutaa "EI NOIN!") Sitten muistin viime kertaiset ohjeet maahanmenossa: viestitä koiralle, mitä ollaan tekemässä. Otettiin liike uusiksi, nyt ohjeet mielessä. Vähän ennen käskyn antoa liikautin kättä vähän alaspäin, sanoin "maahan", ja Rini meni tosi nätisti makuulle. Ekalla kerralla ilman apuja Rini seurasi jonkin matkaa perässä, eikä meinannut maahan mennä ollenkaan. Apujen kanssa homma siis toimii. Maahanmenoa pitää vielä vahvistaa.

Otimme paikkamakuun sitten viimeisenä. Rini kokeili vähän alussa, että tarvitseeko sinne maahan mennä ollenkaan. Tein hölmösti taas, kun lähdin koiran luota, seisoskelin jonkin aikaa kauempana, tulin takaisin ja tungin käden taskuun palkatakseni makkaralla. Tottakai Rini nousi istumaan. Ohjasin namilla uudelleen maahan ja palkkasin siihen, syötin vähän aikaa ja ohjasin aina vaan takaisin maahan, kun Rini meinasi nousta. Otin sitten lopuksi vielä toisen paikallaolon, nyt en seisoskellut ihan niin pitkään kuin ekalla kerralla, ja kun tulin takaisin, palkkasin saman tien maahan. Kun nyt saisi päästä tuon tyhmän kaavan tehdä liikkeitä suoraan liikesarjoina - pitäisi enemmän tehdä liikkeitä pienissä osissa ja vahvistaa niitä osa-alueita, mistä se palkka oikeasti tulee.

Ihan viimeisenä liikkeenä otin vielä toisen luoksetulon. Olin vähän leikitellyt Rinin kanssa edellisen liikkeen päätteeksi, joten Rini ehti muistaa, että patukka oli vielä olemassa. Luoksetulo oli taas nopea ja upea :) Loppuleikitys kesti matkan kentältä kotiovelle.

Olin tosi tyytyväinen tämän päivän tuloksiin harjoituksissa, ohjaajan pitää vaan enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä tehdään ja ennen kaikkea mistä palkataan. Ajattelin jopa yrittää olla niin kunnianhimoinen, että jos joka toinen päivä kävisi jotain liikettä treenaamassa tuossa kentällä. Toisaalta sitten taas se saattaa olla liiankin kunnianhimoista ja tappaa Rinin motivaation tehdä, jos liikoja yritän toistaa. Meillä kun alkaa välitön alamäki tokotreeneissä, jos liikaa tehdään. Saattaisihan sitä noutoa ottaa siihen kaveriksi, jos saisin itselleni maalimiehen treeneihin. Tulee tosin olemaan vaikeaa, kun Heikki lähtee armeijaan maanantaina. Noh, katsellaan. Saattaisihan sitä ihan toko-noutoliikettä alkaa jo vähitellen alustaa myös. Pitää laittaa mietintämyssyyn :)

Pieni haveri meillä kävi tuolla kentällä. Joko leikitin pikkuisen liian rajusti tai sitten Rini puri omaan kieleensä, joka tapauksessa jossain vaiheessa huomasin, että neidin kielenreuna oli ihan veressä. Eipä sillä, että Rini itse olisi moista edes huomannut, kyttäsi samaan malliin patukkaa kuin ennenkin. Voi mokomaa.