Viikko on mennyt vähän kehnosti: maanantaina ei päästy hakuun, kun mun selkä oli niin kipeä taas, ja muutenkin viikko on ollut melko toimeton. Pelkkä lenkkeily ei oikein tunnu antavan tarpeeksi aktiviteettia, ei minulle eikä varsinkaan Rinille. Töissä on vielä ollut ihan kaamea viikko: postia ei itsessään ole paljon, mutta mainoksia on jaettavana niidenkin edestä.

Tänään kuitenkin työpäivän ja neljän tunnin päiväunien jälkeen oli sellainen olo, että nyt lähdetään tekemään jotain. Kun jääkaapista löytyi vielä viisi kalkkunanakkia, vastaus tuntui selvältä. Meidän kunnianhimoinen tavoite käydä tokoilemassa joka toinen päivä (tai jotain sinne päin) on ollut vähän huonolla mallilla, tosin tänään Rini sitten osoitti, että tauko on tehnyt hyvää.

Ajattelin, että tänään tehdään liikkeitä samassa järjestyksessä kuin tokokokeessa, ja jos suoritus menee putkeen, jatketaan eteenpäin. Tuomarin kopelointi meiltä jäi väliin, kun yksin olin liikenteessä, mutta ehkäpä se ei ole meidän ongelma missään muodossa... Rini kun on niin kauhean aggresiivinen ja vihainen vieraita kohtaan..

En oo paikkamakuuta ottanu vielä kovin pitkällä ajalla, eikä tänäänkään sattunut kelloa mukaan. Aattelin kuitenkin, että seisoskelen vähän pitemmän ajan kuin tavallisesti, ei se ehkä ihan kahta minuuttia ollut, mutta yli yhden ainakin.

Rini oli täynnä virtaa ja intoa, paremmassa vireessä ei koira olisi voinut enää olla ilman, että olisi mennyt yli. Kenties ne kalkkunanakit tuoksui aika hyvälle siellä mun taskussa :) Kun jätin Rinin ekan kerran paikalle makaamaan, kävelin sopivan matkan päähän ja käännyin ympäri. Koira oli jäänyt makaamaan ihan vinoon, lähes sivuttain. Ensin aattelin, että annan olla. Sitten tuli sellainen olo, että en muuten tasan anna olla. Kävelin takaisin, aloitin liikkeen alusta, ja tällä kertaa katsoin vielä ennen lähtöä, että neiti makaisi edes suurin piirtein suorassa. Rinillä on tapana kääntyä kyljelleen rellottamaan paikkamakuussa, niin se on pakostakin aina vähän vinossa. Toisella kertaa Rini jäi siis ihan tyydyttävästi makaamaan kohtuullisen suoraan, lähdin lappasemaan eteenpäin, käännyin ja annoin kuvitteellisen kellon tikittää.

Kuten aina, Peltolantie oli taas vilkas: koko ajan kadulla oli joku joko kävelemässä tai ajamassa pyörällä. Rini katsoi paria nuorta tyttöä siihen malliin, että ehdin muutamaan kertaan epäillä, että se lähtee paikkamakuulta moikkaamaan. Tyhmä ajatus sinänsä, kun Rini ei koskaan ole lähtenyt paikalta, kun oon sen siihen treenitilanteessa jättänyt; toisaalta se ei varmaan mahdotonta kuitenkaan olisi. Neiti pysyi kuitenkin moitteettomasti paikallaan koko ajan, kävelin neidin luokse ja palkkasin suoraan maahan kehujen kera.

Tiesin, että tänään ei tule ongelmia seuraamisen kanssa, kun mulla on namipalkka mukana. Tuli sitten huomattua, että ihan hyvä on näköjään tehdä välillä namien kanssa. Otin ensin hihnan kanssa ja mietin suunnilleen valmiiksi kuvion ja järjestyksen, missä tekisin kaikki seuraamisen osiot. Rinillä oli täydellinen kontakti koko seuraamisen ajan, sen ne namit tekee :) Yritin olla katsomatta koiraan ja annoin nameja pitkien suorien aikana sekä joka kerta, kun tapahtui jotain. Rini jäi joka kerta istumaan pysähdyspaikoilla. Täyskäännökset menivät upeasti ja tiiviisti, eikä normikäännöksissäkään ollut moittimista. Vauhdin nopeutus meni myös hyvin, Rini pysyi koko ajan hyvällä paikalla. Upea suoritus, en paremmin sano.

Seurasi sitten seuraaminen ilman hihnaa. Kontakti oli taas tosi hyvä, pysähtymiset ja täyskäännökset sujuivat upeasti, samoin vauhdin muutos. Takaisin tullessa vasemmalle käännyttäessä oli hiukan ongelmia, mutta melkeinpä sanoisin, että oli mun moka: en ilmoittanut koiralle, että ollaan kääntymässä. Upeiden seuraamissuoritusten jälkeen tiesin, että tämä riittää niistä tältä erää.

Liikkeestä maahanmenossa ei ollut mitään moitittavaa. Kyllä huomasi, että ollaan maahanmenoa treenattu paljon viime aikoina: Rini meni käskyn kuultuaan välittömästi maahan (oli jopa suorassa!) ja odotti nätisti, kun tulin takaisin. Oli taas runsaasti nakkia tiedossa palkaksi kehujen kera :)

Luoksetuloa ollaan treenattu myös aika paljon viime aikoina, lähinnä hionnan alla on ollut vauhti. Hommaa on helpottanut huomattavasti se, että Rini lisää vauhtia automaattisesti, kun sanon yhden kehun suoraan sydämestä neidin lähtiessä tulemaan. Neiti tuli upeasti mun luo, mutta ohjaajan palkkaus oli myöhässä. Tästä syystä otettiin sitten vielä toisen kerran.

Toisella kerralla otin namit valmiiksi käteen jo ennen kuin edes kutsuin koiraa. Rini tuli upeasti, olisi varmaan tullut ihan yhtä vauhdilla ilman kehuakin, mutta eiköhän ole ihan hyvä vahvistaa.

Liikkeestä seisominen on ollut meillä tauolla pitkän aikaa. Joskus lenkillä ollessa oon huvikseni jättänyt neidin seisomaan hihnasta, mutta varsinaisesti treeneissä se ei ole ollut mukana liikkeenä. Tänään sitten otin tarkoituksellakin sen mukaan. Lähdimme liikkeelle normaalisti, annoin käskyn ja olin tunkemassa kättä koiran nenän eteen merkiksi siitä, että nyt pitää pysähtyä. Rini oli nopeampi, neiti ehti mennä maahan, ennen kuin mun käsi oli nenän edessä. Aloitimme liikkeen alusta, nyt osasin varautua, käsi nopeasti nenän eteen namien kera ja käsky. Rini seisoi. Jes!

Hioimme seisomista vähän pitempään. Aloitettiin taas liike alusta, nyt annoin käskyn ensin ja sitten vasta namia nenän eteen. Rini jäi seisomaan jo luontevammin, varmaan neiti muisti, että ai niin, tää oli tää juttu. Kolmannella kerralla kokeilin jo huvikseni ilman apuja, Rini jäi seisomaan. Huiiiiippuhieno! Huomasin tänään eron, kun ääntä painottaa eri tavalla kahden käskyn välillä. Tein seisomisharjoituksen lopuksi seuraamispätkän, jossa vuorottelin maahanmenoa ja seisomista. Rini älysi heti, mistä oli kyse, ja teki moitteettomasti, joten ehkä se äänen käyttö tosiaan auttaa.

Sittenpä meillä ei ollukaan jäljellä kuin hyppy. Käänsin taas pyörätelineen ympäri, se meillä on toimittanut hyppyesteen virkaa tähänkin asti. Hyppyä treenasimme kolmeen kertaan: ekalla kerralla menin ihan esteen eteen ja annoin käskyn. Rini hyppäsi varmasti yli, jäi käskystä seisomaankin toiselle puolelle. Toisella kerralla menin puoleen väliin, annoin käskyn: Rini hyppäsi edelleen varmasti ja jäi seisomaan. Kolmannella kerralla en enää antanut apuja, jäin koiran vierelle (välimatka esteeseen ei tosin ollut kovin pitkä) ja annoin käskyn. Varmuuteen se ei vaikuttanut: Rini hyppäsi hienosti ja jäi taas seisomaan.

Kun olimme saaneet varsinaiset liikkeet käytyä läpi ja nameja oli vielä jäljellä, aattelin, että voitaisiin vähän tehdä jotain muutakin. Kun rullat sattuivat olemaan vielä taskussa, niin päätin ottaa pari rullan noutoa. Jätin Rinin paikalleen istumaan, kävin viemässä rullan jonkin matkan päähän, tulin takaisin ja käskin hakea. Rini haki ekan rullan hienosti, oli tuomassa takaisin, mutta kun näki, että mulla on namia kädessä, rulla putosi ja neiti tuli kytikselle siihen mun eteen istumaan. Rini toi pyynnöstä rullan vähän lähemmäs, mutta edelleen se putosi maahan. Toisella pyynnöllä tuoda rulla neiti vain katsoi rullaan päin, sitten katsoi mua "no tuossahan toi on, miksei kelpaa?!" -ilmeellä. Otin pari askelta taakse ja pyysin tuomaan rullaa, neiti nosti sen maasta. Nyt sain otettua rullan käteen, annoin heti nakkia suuhun tilalle ja kehuin kovasti.

Pienen rullariehutuksen jälkeen kokeiltiin uudestaan. Vein rullan suunnilleen yhtä kauas kuin ekalla kerralla, lähetin Rinin hakemaan. Nyt rulla pysyi jo hyvin suussa, neiti ehti tulla mun eteen ja pitää rullaa vähän aikaa siinä, että ottaisin sen, mutta kun en ollut tarpeeksi nopea, niin se putosi taas maahan. Pyysin nostamaan, neiti nosti, otin rullan ja annoin namia taas. Luovutus alkaa sujua, kun sitä vaan treenaa. Namipalkan lisäksi riehutin taas vähän rullalla.

Namit eivät olleet loppuneet vieläkään, joten aattelin, että teen vielä pienen seuraamispätkän, jossa vuorottelen maahanmenoa ja seisomista. Maahanmenot sujuivat hyvin, ekalla kerralla seisomaan pyydettäessä Rini meni maahan, mutta kun otin uudestaan, niin neiti jäi jo seisomaan. Olin tosi tyytyväinen Rinin panokseen treeneissä tänään, ja oli oikein mukava treenailla liikkeitä, kun kaikki tuntui onnistuvan. Treenien päätteeksi kävimme kävelemässä vielä sellaisen puolen tunnin lenkin, Rini sai olla vapaana, mikä varmaan olikin paras palkka. Ja kas kummaa, neiti näyttää nyt tyytyväiseltä vaeltaessaan Nukku-Matin mailla :)