Kävimme tänään hakuohjaajan vetämissä rullannoutotreeneissä vähän hiomassa tekniikkaa. Käveltiin ensin treenikentälle, joten saatiin siinä sivussa vähän kaupunkikävelyä pitkästä aikaa. Ajankohta olisi tietysti voinut olla parempikin: keskusta on täynnä festariporukkaa viikonlopun Ilosaarirockin takia (meidän treenipaikka on vielä ihan leiriytymisalueen vieressä), joten Rinillä oli hillittömästi katseltavaa. Turhankin monesti neidin katse jäi samaan kohteeseen pitkäksi aikaa, tiedä häntä, josko siellä olisi ollut yksi ja kaksikin oudoksi määriteltävää tyyppiä.

Lähdettiin kotoa kävelemään vähän turhan aikaiseen (tai sitten en tullut ajatelleeksi, että kävelynopeus on saattanut pikkuisen kehittyä jakeluhomman ansiosta), ja kenttä oli ihan tyhjä. Aattelin sitten vähän viritellä Riniä treenitunnelmiin: otin rullat repusta ja otettiin vähän tokoa. Rini meni tosi nätisti maahan, kun rullapalkka oli näkyvillä, luoksetulo oli mainio. Otin myös ekan kerran hihnassa seuraamista. Siinä olisikin sitten ollut paljon parantamisen varaa... Huomasin tosin vasta seuraamisen loppupuoliskolla, että tuijotin koiraa taas koko ajan; seuraaminen parantui heti, kun lakkasin tuijottamasta. Pysähdyksissä Rini meni kahdella kertaa maahan, viimeisellä kerralla jäi istumaan. Täyskäännös oli hyvä.

Lähdin sitten huvikseni katsomaan agilityesteitä kentän keskellä vielä odotellessa. Siellä oli yksi hyppyeste, joka oli ehkä viidestä kymmeneen senttiä korkeammalla kuin Rinin säkä. Aattelin sitten huvikseni, että vauhdista hyppyytän, kun oli pehmeämpi maastokin. Pari kertaa piti ottaa uusiksi, kun Rini kiersi esteen, sitten se sitten tajusi, että sanoin "hyppy". Neiti hyppäsi oikein nätisti esteen yli ilman, että jalat kopsahtivat lautaan. Hieeeenoa! Otin sitten toisen hypyn vauhdista, se meni hienosti. Kolmannen kerran kokeilin tokotyyppisesti: pyysin Rinin sivulle ja käskin siitä hyppäämään. Rini hyppäsi ekan kerran silleen, etten antanut apuja! Jippii! Nyt pitää vaan vahvistaa tuota hyppyä, ottaa sellaisiakin harjoituksia, missä meen lähemmäs estettä. Kun vaan saisi sen oman hyppyesteen!

Hyppyjen jälkeen meidän vetäjä jo tulikin paikalle, pian heti perässä Elli ja Mio. Porukkaa oli tarpeeksi aloittamaan treenit. Me oltiin Rinin kanssa ekana tekemässä, luovutin rullat ja namit meidän vetäjälle ja sitten lähdettiin tekemään.

Eka pisto onnistui tosi hyvin. Rinin lähtö oli hyvä ja se toi upeasti rullan mulle takaisin. Näytölle lähtö oli vauhdikas ja oikein onnistunut. Meni siis kaikin puolin loistavasti :)

Toinen pisto oli sitten meidän tämänpäiväisistä pistoista epäonnistunein. Kentän toisessa päässä nainen asetteli tötsiä paikoilleen aloittaakseen omat treenit koiransa kanssa, ja kun se oli ainoana siellä kauempana, se herätti Rinin huomion. Rini lähti hakemaan rullaa yhtä iloisesti ja energisesti kuin aina, mutta rullan luovutus meni mönkään. Rini juoksi täysiä mun ohi ja suuntasi sen naisen luo. Meikäläinen siinä sitten huokailee ja huutelee koiraa tulemaan takaisin. Onneksi kyseessä oli toinen koiraharrastaja: hän osasi olla huomioimatta koiraa, minkä ansiosta Rini tuli kohtuullisen nopeasti takaisin käytyään tarkistamassa, että kuka siellä oikein touhuaa. Sain rullan otettua, Rini tuli melko nätisti sivulle. Näytölle lähtö oli taas oikein hyvä ja vauhdikas.

Kolmas pisto oli ihan ok, rullan haku onnistui tällä kertaa edellistä hiukan paremmin. Rini yritti taas lähteä seilaamaan, mutta tuli kuitenkin kutsusta luokse. Näytölle lähdössä ei mitään ongelmaa.

Neljäs pisto tehtiin myös, kun sain vähän vetäjältä vinkkiä sen luovutuksen helpottamiseen. Kun koira on rullan kanssa noin kolmen metrin päässä, mun pitää kehua oikein sydämeni pohjasta "Hienoa!" Se auttoi. Rini oli ensin sen näköinen, että se taas lähtee omille teilleen, mutta kun kehuin, se tuli suoraan luokse ja hyvä ettei rullaa heittäny mun käteen :) Näytölle lähtö oli viimeisessä "huonoin": Rini vähän hidasteli ja oli sen näköinen, että se lähtee jonnekin ihan muualle juoksentelemaan. Sitten neiti muisti, että maalimiehellä on namia, ja suuntasi sinne.

Meidän noudossa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, tarvitaan vaan lisää toistoja.

Seurasin vierestä Mion, Turbon ja Darran noutoharjoitukset. Rinin vein nurkan taakse varjoon siksi aikaa, ettei se häiritsisi muiden tekemistä, eikä huutaisi kuin mölyapina. Riniä oli odottelun aikana ilmeisesti itikat vaivanneet: neidin kuono on aika pahasti turvoksissa, samoin silmäkulma. Pitää nyt seurailla, miten turvotus alkaa laskea. Jos ei huomiseen mennessä ole parempi, niin eikun menoksi apteekkiin ja kyytablettia naamaan. Toivottavasti se nyt tuosta laskee itseksiään.

Kävin katselemassa paikallisten harrastusseurojen syksyn ohjelmia. Joensuussa järjestetään möllitoko sopivasti kahta viikkoa ennen meidän suunniteltua tokokoetta. Aattelin sitten, että möllissä on helppo mennä katsomaan, onko meistä sinne virallisiin kisoihin vielä. Uskaltaisikohan sitä siellä jo ilmoittautua alokasluokkaan...? Siihenhän sitä pitäisi mennä, jos meinaisi, että se jotain kertoisi siitä meidän osaamistasosta. Huih. Onneksi se on vasta lokakuussa :)