Torstaina olimme Marin ja Wallun kanssa taas yhteisellä uintiretkellä Kaunislahdessa. Oli hurjan hauskaa (koirilla varsinkin), vaikka meidän molemmilla puolilla oli lapsiperheitä, joista toisella oli myös koira mukana. Rinin avustuksella saatiin Wallu pysymään meidän matkassa. Pikku-Wallu kävi torstaina myös uimassa ihan ekaa kertaa! Oli upea hetki :)

Perjantai oli totisesti mun 13. päivä. Jyväskylän pääsykoetulokset tuli, ja niin siinä sitten kävi, että me tänne jäädään taas vuodeksi. Saa nyt sitten nähdä, miten tästä eteenpäin. Perjantai meni sattuneesta syystä vähän hiljaiseloa eläen, meidän piti lähteä treenaamaan, mutta ne kaikki sitten jäi, kun mulla oli mieli niin maassa. Rini heilutti häntää ihan samaan iloiseen, pirteään tahtiin, vaikka mamma istuskeli sängynreunalla tippa linssissä ja yritti mutista, ettei me minnekään päästy.

Lauantai ei alkanut oikeastaan perjantaita yhtään sen paremmin. Liekö tulokset laukaisseet stressin, kun jo aamulla oli vähän turta ja kipeä olo. Aamun mittaan sai pärskiä koko ajan, nenä on vuotanut kuin Niagara konsanaan ja on ihan voimaton olo.

Huonosta olosta huolimatta Elisa ja Eveliina tulivat meille hoitoon muutamaksi tunniksi aamulla. Rini oli vieraista erityisen mielissään, eikä tiennyt, miten päin olla. Kerran piti pistää neiti jäähylle, kun näytti kierrokset kasvavan liikaa. Jäähyn jälkeen homma toimi hienosti.
Iltapäivällä lähdimme sitten porukoiden kanssa mökille. Rini oli intoa ja virtaa täynnä, kun pääsi taas riekkumaan ja juoksemaan ympäri pihamaata. Heiteltiin kilpaa neidille frisbeetä ja vesilelupalloa, Rini kävi uimassa pitkiä matkoja yksin ja mun kanssa, eikä paljon huilailla ehditty.

Rini keksi järvessä uuden leikin. Se kantoi frisbeen veteen, heitti sen sinne, loikkasi itse perässä, painoi etutassuilla frisbeen vedenpinnan alle. Sen jälkeen se oli miettivinään, missä frisbee on, se kaivoi tassuillaan ja sai siirrettyä frisbeen mahansa alle, jolloin se nousi pintaan. Sitten Rini kääntyi, äkkäsi frisbeen viereltään, nappasi sen suuhun ja ravisteli - tuloksena hillittömiä vesipärskeitä aallokossa. Ja se oli kivaa... (me katsottiin äidin kanssa vierestä, ja mie nauroin, että voiko tuo eläin oikeasti olla noin tyyyyyhmä...)

Elisa ja Eveliina leikkivät innokkaasti Rinin kanssa tänään: heittivät frisbeetä ja palloa ja touhusivat muutenkin. Kiva se oli, kun musta ei oikein koiran leikittäjäksi tänään ollut. Heittelin Rinille vähän leluja haettavaksi, mutta kun juoksuleikeiksi meni, ei puhettakaan, että olisin jaksanut. Jotenkin on vaan ihan veto poissa.

Laittelin kyselyitä toko- ja agilitykursseista parille harrastusseuralle. Vähän turhauttaa tähänkin kyselyrinkiin lähteä uudestaan, mutta minkäs teet. Toivotaan nyt, että jotain aktiviteettiä saataisiin talveksi.

Ai niin, sainpa ekaa kertaa tänään hammasta ihan kunnolla tuolta elukalta. Yritettiin vähän treenata mökillä tokoa, mutta homma päättyi kuin seinään, kun neiti nappasi ihan täysiä kiinni mun käteen patukan sijaan. On kaunis rivi mustelmia nyt, on. Tämän takia meidän piti unohtaa se lelupalkkaus...