Ei tosin ollut missään suhteessa koiran syy.

Olin odottanut tämänpäiväistä mätsäriä kovasti, kun ajattelin, että saadaan hyvää harjoitusta ensi viikon Kuopion näyttelyä varten. Kyllä me tietysti sitä harjoitusta saatiinkin, mutta...

Saimme houkuteltua Marin ja Wallun myös mukaan menoon, oikein innostin kovasti ja kehotin harjoittelemaan näyttelyhihnassa liikkumista ja seisomista. Wallu oli luonnonlahjakkuus: harjoiteltiin ekaa kertaa mätsäripaikalla, ja poika osasi upeasti liikkua hihnassa oikein ja parin harjoituskerran jälkeen myös seisoa aika hyvin. Wallu oli kehässä meitä ennen. Mari osasi upeasti ohjata Wallua ja itse kehän läpi juokseminen menikin oikein mainiosti. Ongelmana - koko mätsärissä - oli tuomari.

Tuomarin käsitys kaikesta oli varsin poikkeava kuin mitä olen tähän asti tottunut katselemaan. Hampaiden katsominen hoidettiin hänen mielestään niin, että tungetaan nyrkki koiran poskea vasten, sitten hivutetaan vapisevaa kättä koiran pään yli ja sitten ronkitaan huulia ylös. En yhtään ihmettele, ettei Wallu tykännyt koko jutusta. Ekan kerran pikkumies antoi tuomarin katsella, tuomari siirtyi toisen koiran luo.

Toisen koiran kehä ei ollut mitään verrattuna Walluun. Koira ei liikkunut läheskään niin sujuvasti ja kauniisti kehässä, vaan poukkoili edestakaisin. Kun tuomari yritti tulla katsomaan sitä, se vetäytyi pois, eikä antanut tuomarin koskea - puhumattakaan hampaiden katsomisesta! Se yritti pakittaa pois ja ilmeisesti myös näykkäsi tuomaria. Tuomari jäi selittämään ohjaajalle, kuinka koira pitäisi opettaa käyttäytymään kehässä. Sen jälkeen tuomari yritti vielä näprätä koiraa, mutta se ei siihen suostunut. Tuomari ehdotti, että ohjaaja yrittäisi näyttää hampaat. Tulos oli yhtä huono.

Tämän jälkeen tuomari meni takaisin Wallun luo, ja yritti taas katsoa sen hampaita. Wallu oli välissä käsittänyt, että tää juttu ei ole kiva, ja näytti tuomarille hammasta. Kun tuomari ei lopettanut, Wallu näykkäsi myös. Tuomari lähti pois (miksi se ei antanut Marille lupaa kokeilla näyttää hampaita itse?) ja tuli takaisin nauhojen kanssa. Koirat vetivät vielä kehän, tuomari kääntyi yleisön puoleen ja kysyi kovaan ääneen, että kumpikohan koirista purisi vähemmän. Tuomari antoi punaisen nauhan koiralle, joka ei ollut suostunut mihinkään tuomarin räpläysyrityksiin, ja Wallu sai tyytyä siniseen nauhaan. Miksi!

Melkein heti perään oli pentujen sinisten iso kehä. Wallu sai lähtöpassit, koska se mukamas ontui. Aijaa, minä seurasin koko ajan sivusta, eikä Wallu ontunut ollenkaan. Olin harmistunut.

Melko pian oli meidän vuoro. Meidän parina oli skotlanninhirvikoira. Rini liikkui kehässä hienosti, seisoi tosi nätisti. Tuomari kävi ronkkimassa Rinin hampaat monta kertaa (ilmeisesti siksi, koska oli nähnyt meidän olevan samassa porukassa Wallun kanssa, ja oletti, että Rinikin puree?!) Toisen koiran hampaita tuomari ei katsonut ollenkaan. Tuomari sanoi, että Rini ontuu. Mitä helvettiä?! Rini ei ollut ontunut askeltakaan. Saimme sinisen nauhan ilman minkäänlaisia selityksiä. Rini oli tehnyt kaiken skotlanninhirvikoiraa paremmin: Rini osasi asettua seisomaan suoraan, kun taas hirvikoiran asetteluun ja seisottamiseen sekä tuomari että ohjaaja käyttivät hirveästi aikaa.

Menimme suorilta isojen sinisten kehään. Tuomari sanoi ekan kierroksen jälkeen, että hän heittää ontuvat koirat pellolle. Meidän lisäksi lähti yksi koira. Mulla alkoi siinä vaiheessa jo päässä keittää niin paljon, että kun tuomari tuli meidän kohdalle ja sanoi koiran ontuvan, sanoin vaan, että "aha" ja lähdin pois. Mun korrektius päättyi siihen.

Minua ei harmita, ettei Rini menestynyt mätsärissä. Olin neidin esiintymiseen hirmuisen tyytyväinen, enkä oikein tiedä, miten se olisi siitä voinut parantua. Minua harmittaa kaikkien niiden puolesta, jotka perusteetta diskattiin kehästä olemattoman syyn takia. Lisäksi minua harmittaa tuomarin selkeä puolueellisuus: sekarotuiset koirat lensivät kehästä saman tien ja isoista koirista sijoittuivat skotlanninhirvikoirat. Yllättävää kyllä, sain myöhemmin tietää, että tuomarilla itsellään oli sellainen myös, ja se oli ilmoitettu samaiseen mätsäriin.

Tämä taisi olla laatuaan viimeinen kerta, kun menen Pyhäselän Metsästäjien järjestämään mätsäriin. Ja taidanpa olla niin vihainen, että laitan sinne sähköpostia, jossa kerron mielipiteeni tämän päivän toiminnasta. Yritin mainostaa tuloksiinsa pettyneille 7.8. järjestettävää mätsäriä, jonka järjestäjinä on Tanskandoggit ry: olimme toisessa heidän järjestämässään mätsärissä keväällä, ja siellä meininki oli ihan eri maata...