Lähdin treeneihin pienellä varauksella, kun Rini oli aamulla niin ventti. Normaalisti Rini tulee mun mukana olohuoneeseen ja keittiöön, kun nousen aamulla töihin, mutta tänä aamuna neiti ei hievahtanutkaan lattialta, kun nousin ylös. Kun menin kattomaan, onko se Rini elossakaan, häntä alkoi vaisusti vähän heilua sängyn alla. Tuli Rini sitten perässä muihin huoneisiin, ja saatiin käytyä ulkona.

Kun tulin töistä, Rini oli jo huomattavasti virkeämpi. Käytiin vähän kävelemässä, otin ulkona yhden luoksetulon. Ulkona Rini oli jo oma iloinen itsensä. Ilmeisesti neiti oli vähän nukkunut sillä välin, kun olin töissä... Otettiin yhdessä päiväunet, nousin siinä kahden jälkeen ylös touhuamaan, kolmen jälkeen lähdin pikkusiskon synttäreille. Rini odotti kotona noin tunnin, kunnes tulin takaisin.

Meillä oli vieraita: Heikki-serkun porukat. Rini oli selvästi tehnyt jo tuttavuutta vieraisiin, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Viihdytettiin vieraita parilla tempulla, jotka Rini teki iloisesti. Ajattelin sitten, että mennään sinne hakutreeneihin, otetaan ihan lyhyt treeni vaan ja lähdetään sitten kotiin lepäämään.

Rini oli vuorossa neljäntenä. Rinillä oli hirveä hinku metsään ja oli aivan innoissaan, kun päästiin meidän treenikavereiden luo. Kaikki käytiin moikkaamassa iloisesti, siitä neiti taisikin saada niin meidän hakuohjaajalta kuin muilta treenikavereiltakin lempinimen "prinsessa" :) Kerroin lyhyesti ohjaajalle, mitä oltiin edellisessä treenissä tehty ja mitä oli tarkoitus tehdä tänään.

Kun ehdotin, että voitaisiin tänään tehdä Rinille vähän helpompi harjoitus, ohjaaja päätti, ettei oteta kuin kaksi maalimiestä. Kun viime treenien lopussa oli puhetta siitä, että voisi seuraavaksi kokeilla umpipiiloja pressun avulla, päädyttiin kokeilemaan sitä. Olin satavarma, että Rini aloittaisi puhinametakan, kun löytäisi pressumörön metsästä. Ensimmäinen maalimies lähti pressun kanssa, toisesta tehtiin haamu. Molemmat lähtivät yhtä aikaa, vein Rinin pois heti sen jälkeen, kun se näki, että metsään meni ihmisiä.

Eka lähtö oli ihan mieletön. Rini sai vainun heti ja ampaisi matkaan hirveällä vauhdilla. Pressumaalimiestä jouduttiin vähän etsimään, mutta neiti löysi maalimiehen kuitenkin helposti. Tässä vaiheessa mamma oli ihan äimänkäkenä: Rini ei päästänyt pihaustakaan! Sinne se aussie vaan meni nakkia hakemaan! Kun maalimies lähti pressu kädessään Rinin kanssa keskilinjaa kohti, mamma alkoi tuuletella keskilinjalla. Ihan mielettömän huima suoritus miun pieneltä aussievauvalta, jonka piti olevinaan olla väsynyt!

Toinen maalimies oli haamuna. Otin Rinin haltuun keskilinjalla, jatkettiin vähän matkaa eteenpäin ja katseltiin vähän. Haamu oli aika kaukana, juoksi alueen suuntaisesti kauempana. Rini valpastui. Odotin hetken, että Rini haistelisi, mutta Rini alkoi vinkua, että pitäisi jo päästä. Odotin, että Rini katsoi taas metsään päin, ja lähetin. Neiti ampaisi matkaan taas kuin raketti, suunta oli oikea, mutta maalimiehen sijainti oli ehtinyt unohtua. Rini joutui vähän etsimään, mutta maalimies löytyi lopulta. Mamma hykerteli samaan aikaan taas keskilinjalla tyytyväisenä, kun Rini toi maalimiehen keskilinjalle. Saatiin meidän hakuohjaajalta tosi hyvää palautetta ja erityishuomio siitä, että Rini on nyt selvästi tajunnut, mitä metsässä ollaan tekemässä. Vaikka Rini joutuikin etsimään (hyvä juttu, että joutui), niin etsiminen oli vahvasti nenän käyttämistä, ei niinkään silmillä katselemista - jäljestämisestä puhumattakaan.

Tällaisia huomioita saatiin tällä kertaa:

1. Pressu-ukko
Ei näkölähtöä, pitkä matka. Hyvin on lähdössä ennen lähetystä. Todella nopea lähtö, seilaa, kunnes saa hajun, ei arista pressua. Kiire olisi ukolta mammalle, mutta pysyy ukolla.

2. Haamu
Ei näe lähtöä, naköhavainto, kun ukko liikkuu. Nopea lähtö, etsii hyvin nenällä, pitkä matka.

Erittäin hyvä, hiffannut idean. Jatkossa erilaisia piiloja!

Olin siis (aiheestakin) ihan älyttömän tyytyväinen tämänpäiväiseen työskentelyyn.
Käytiin Ellin kanssa uittamassa ja juoksuttamassa Mioa ja Riniä treenien päätteeksi Kaunislahdella. Koirat saivat hetken uida ja telmiä, mikä taisikin olla parasta lääkettä väsymykseen ja matkanjälkeiseen stressiin. Rini siis tosiaankin ui! Kävin eilen Jämsänkosken näyttelyn jälkeen riehuttamassa Riniä Naomin ja Stellan kanssa, Rini katsoi rannalta, kuinka rohkeasti Stella uiskenteli syvällä ihmisten luona, ja otti sitten mallia. Ei montaa kertaa tarvinnut käydä kahlaamassa, kun oikea tekniikka alkoi löytyä. Rinistä saisi luultavasti melko helpolla koulutettua myös sukeltavan koiran: Rini kun ihan luonnostaankin tykkää painaa päätään vedenpinnan alapuolelle.

Huomenna olisivat vuorossa pitkästä aikaa tokotreenit. Seurailen taas vähän, millainen Rinin vointi on huomenna, ja mietin sitten, millä tasolla me osallistutaan huomisiin treeneihin. Tarkoitus olisi ainakin käydä treenikentällä kävellen ja tehdä pari harjoitusta. Jos näyttää, ettei vielä jaksa, niin sitten lähdetään kesken pois. Keskiviikon olen varannut meidän lenkkipäiväksi: käydään kunnon lenkillä ilman mitään sen ihmeellisempää. Torstain pyhitän lepopäiväksi, sillä perjantaina on luvassa kauan odotettu ja suunniteltu Joensuun seudun aussierieha, jonne vaikuttaisikin olevan tulossa oikein kiva määrä ausseja. Lauantaina menen varmaan katsomaan hakukoetta, sunnuntaina saatamme Rinin kanssa piipahtaa taas mätsärissä... Touhukas viikko on taas tulossa, saa nähdä, missä välissä mamma ehtii niitä univelkojaan nukkua pois :)