Vähän jälkikäteen, tosin.

Kun mulla sattui olemaan vajaa työviikko, päätettiin Rinin kanssa lähteä mökille rentoutumaan rankan työviikon päätteeksi. Mökki olikin Rinille ihan uusi paikka, kun ei sinne olla aiemmin ehditty vielä eksyä. Rini tykkäsi paikasta ihan älyttömästi, kun siellä oli paljon tilaa juosta, vimmata ja temmeltää. Kävin ennen lähtöä ostamassa eläinkaupasta frisbeen ja ison luun lahjaksi, kun Rini täytti torstaina jo hurjat 9 kk. Frisbee olikin mökillä kova sana: sitä sai olla viskomassa jatkuvasti, kun neidillä tuntui energiaa olevan liiankin kanssa.

Illan mittaan Rini pölli Elisalta ja Eveliinalta niitten toisen lelupallon (joka odotetusti oli viiden minuutin leikin jälkeen rikki), ja se oli kans tooosi kiva lelu. Neidille sai olla heittämässä joko palloa tai frisbeetä non-stop. Mökin rannassa kävin ekana iltana uimassa, seuraavana päivänä Rini meni sinne jo ihan itseksiään uimaan ja kahlailemaan. Rini kävi mun kanssa pitemmälläkin jo uimassa, ja jos sinne järveen pallonkin heitti, niin neiti vaan kävi hakemassa huolimatta siitä, miten kaukana se rannasta oli.
Mökillä oli muuten vesi huomattavasti aiempia vuosia korkeammalla.

Yön nukuimme mökin vanhassa aitassa (siellä on uudempikin, mutta mummo nukkui siellä). Rini oli yön aika levoton - varmaan vähän stressin oireita uudesta paikasta. Yö oli aika kylmä, kun munkin piti nukkua kahden paksun peiton alla, että oli lämmin. Rini ei tullut viereen nukkumaan, joten ilmeisesti lattialla oli sen mielestä ihan mukava olla. Annoin illalla sen luun neidille jyystettäväksi, sitä Rini jäikin natustamaan, kun mie nukahdin...

Aamulla heräsin Rinin varoituspuhinaan, kun porukat alkoi liikehtiä siinä aitan kulmilla. Rini ei voinut millään lopettaa, kun piti pitää huolta, ettei kukaan käy mamman kimppuun. On mulla siinä vahtikoira. Mie vähän aikaa loikoilin vielä sängyssä, sitten päästin Rinin ulos riehumaan, syötiin vähän aamupalaa ja lähdettiin pihalle riekkumaan.

Juhannusaatto oli lämmin ja aurinkoinen. Rinille ei tarvinnut lelua monta kertaa viskoa, kun se jo oli ihan läkähdyksissä. Käytiin pariin otteeseen pulikoimassa järvessä ja jatkettiin leikkiä.

Porukat savustivat kalaa ja Rini oli touhusta äärimmäisen kiinnostunut. Niinkin kiinnostunut, että kun kalat oli nostettu ritilältä ja ritilä tuotu talon eteen jäähtymään, meidän pikku pluumerle vaan meni ihan pokalla siihen ritilälle ja alkoi nuoleskella ritilään kiinnittyneitä nahan- ja lihanpaloja...

Porukoilla oli kompostin takana kätkö, jonne ne oli heittäny kalanraatoja. Tottakai Rinin piti löytää se kätkö. Olin menossa saunaan ja pyysin äitiä vahtimaan Riniä sen aikaa, kun olin kylvyssä. Äiti oli menny käymään sisällä, ja kun se tuli ulos, ei koiraa näkyny missään. Mie tulin saunasta, kun olin uimaan menossa, ja pääsin todistamaan hetkeä, kun porukat riitelee keskenään siitä, kenen vika se on, että koira hävisi pihasta. Ei helkkari, ajattelin, ja lähdin huutelemaan koiraa. Sieltä se kompostin takaa löytyi nuoleskelemasta niitä kalanraatoja. Hyi! Onneksi koira on madotettu...

Menin sitten takaisin saunaan ja otin tällä kertaa Rinin mukaan pukuhuoneeseen. Kun tulin uudemman kerran (josko nyt sinne uimaan pääsisi?) oli porukoilla taas maailmansota meneillään, kun koira oli hävinnyt uudestaan. Äiti tuli sisältä just parahiksi huomatakseen, että koira oli mulla mukana, me mentiin Rinin kanssa järveen uimaan muutamat kierrokset, kävin vielä saunassa ja tulin sitten terassille istumaan.

Illalla lähdimme Rinin kanssa ajelemaan kotiin, kun olin sopinut kavereiden kanssa lähteväni vielä grillaamaan rannalle. Rini oli reissun jäljiltä niin poikki, että jätin sen kotiin nukkumaan. Nukkumassa se vielä olikin, kun tulin myöhemmin kotiin, annoin sille iltaruuan ja neiti paineli takaisin unille.

Juhannuspäivänä meillä olisi ollut mahdollisuus mennä hakutreeneihin, mutta Rini oli vieläkin niin väsy, että jätin sen kotiin lepäämään. Menin sitten itse maalimieheksi, treenit meni hyvin ja lopuksi käytiin vielä Kaunislahden rannalla uittamassa koiria. Istuin jokusen tunnin kotona ja lähdin vielä toistamiseen kavereiden kanssa iltaa istumaan. Rini ei vaikuttanut tuntevan itseään erityisemmin laiminlyödyksi, kun tulin yömyöhällä kotiin, syötiin taas iltapalaa ja mentiin nukkumaan.

Tänään lähdemme taas Wallun ja Marin kanssa koiria uittamaan jonnekin illemmalla. Tänään Rini on ollut jo sen verran virkeä ja aktiviteettia vailla, että on sen jo korkea aikakin päästä vähän jaloittelemaan paremmin. Huomenna mulla on edessä työpäivä, illalla olisi hakutreenit.