Oltiin tänään Rinin kanssa Joensuun seudun aussietreffeillä, ja oikein kivasti oli meillä osanottajiakin! Rinillä oli huippuhauskaa, kun oli niin paljon koiria, jotka olivat ajamassa takaa. Unelma, Pami, Patu, Jatsi ja pikkuinen Kiri olivat mukana edustamassa Patchcoatin kenneliä, Wallu oli mukana myös (Pyrzillac's) ja samoin Turre Vauhtitassun kennelistä.

Rini sijoittui mukavasti eri ikäryhmien välimaastoon: parhaita takaa-ajajia olivat Jatsi, Patu ja Pami, jotka yrittivät saada taottua vähän ojennusta tuohon meidän pikkupuupäähän. Monet ovat sitä yrittäneet aiemminkin yhtä huonolla menestyksellä :) Rinin mielestä takaa-ajoleikki on vaan kivaa...

Kiri ja Turre kaveerasivat tosi kivasti, ihan hämmästyin, kuinka reipas tyttö pikku-Kiri on. Aivan eri maata kuin Rini pienenä... Wallu muistuttikin luonteensa puolesta enemmän Riniä: Wallu lämpeni leikkeihin muiden kanssa vasta riehan loppuvaiheessa, mutta sitten vauhtia riittikin. Hanna ja Miimi kävivät vetämässä Jatsille viestitreenin riehan puolivälissä sillä aikaa, kun me muut istuimme kodassa suojassa sateelta.

Oli hirmuisen ihanaa päästä taas aussieihmisten pariin nauramaan ja kälättämään. Toivottavasti järjestämme uuden riehapäivän vielä tässä kesän aikana! Rini makaa raatona mun jalkojen juuressa (jessus, niin sen pitääkin, kun sillä oli koko riehan ajan satanen lasissa), välillä liikahtaa ja ilmeisesti odottaa vielä ruokaa ennen nukkumaanmenoa.

Vedin Rinille lyhyen tokotreenin riehan aikana, kun muu nuoriso oli rauhoittumassa. Meillä oli edelleen ennakoimisen ongelmaa maahanmenon yhteydessä: Rini nousi istumaan, kun lähdin kävelemään eteenpäin tai sitten siinä vaiheessa, kun tulin takaisin. Tänään vaan sitten päätin, että kun palkan kanssa tehdään, niin tahkoan sitä niin kauan, kunnes Rini tekee oikein. Se auttoi. Pari kertaa jouduin aloittamaan liikkeen uudelleen alusta, ennen kuin Rini malttoi odottaa käskyyn saakka. Jes! Nyt maahanmeno taas näyttäisi sujuvan *koputtaa puuta*

Otin lyhyen seuraamisen, Rini seurasi tosi hyvin, kun vaan palkkasin tiheään tahtiin. Käännöksissä, pysähtymisissä ja vauhdin muutoksissa ei ollut mitään ongelmaa, kun vaan palkkaa tuli tarpeeksi lyhyin väliajoin. Ensi kerralla pitää vaan kiinnittää huomiota palkan laatuun. Tänään palkkana oli nappulaa, joka oli niin isokokoista, että ne tahtoivat joko pudota maahan tai mennä koiralla väärään kurkkuun.
Hyppyä treenattiin kans, ongelmana oli vaan se, että hyppyeste oli liian matala. Pitäisi saada jostain rakenneltua ihan kunnollinen hyppyeste, että päästäisiin hiljalleen harjoittelemaan sitä hyppyä kunnon välimatkalla. Tein tänään ekan kerran hypyn kokonaisena liikkeenä: annoin käskyn, Rini hyppäsi, käskin seisoa, Rini seisoi ja kävelin vierelle ja pyysin istumaan. Rini teki tosi nätisti, ei mitään ongelmaa.

Jätin tänään liikkeestä seisomaan jäämisen pois, ettei menisi sekaisin sen maahanmenon kanssa. Taidan nyt ruveta rakentamaan sitä maahanmenoa uudestaan, ja otan sen seisomisen mukaan vasta sitten, kun maahanmeno on tosi varma. Maahanmeno oli meillä varma liike ennen seisomisen opettamista, mutta ilmeisesti aloin harjoitella sitä seisomaan jäämistä liian innokkaasti, kun nyt maahanmeno on mennyt epävarmaan suuntaan. Otetaan siis takapakkia ja aloitetaan alusta.

Otin myös luoksetuloa lyhyellä välimatkalla. En ollut uskoa silmiäni, kun Rini tuli luokse nopeasti. En oo varmaan ikinä nähny sen tulevan sellaisella vauhdilla... Vielä me siitäkin saadaan kunnon liike hiottua! Tästä nyt sitten tein sellaisen johtopäätöksen, että oon tähän asti ottanu luoksetuloa liian pitkällä välimatkalla. Kokeillaan jatkossa lyhyemmällä matkalla ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Erityistä intoa herätti myös huomio, että sivulletulo alkaa vihdoin ja viimein - kaiken tämän tahkoamisen jälkeen - olla liikkeen osana Rinille selvää pässinlihaa. Nyt Rini jo tarjoaa sivulle tulemista, kun pyydän tulemaan. Onhan se vielä vähän epävarma (tänään neiti hyppäsi ensin mua vasten, kierähti ilmassa sivusuunnassa ja istahti vierelleni sivulle). Onhan se sivulletulo sekin, mutta... Loppuajasta otin sivulletulon namilla ohjaten, siitä se lähtee varmistumaan. Se on positiivista, että ainakin se, mitä sivulla pitää tehdä, on Rinille selvä: neidin takapuoli jysähtää maahan heti, kun ohjaan sen oikeaan paikkaan. Nyt pitää siis vaan vahvistaa sitä itse paikkaa ja tietysti sitä, missä suunnassa sivulla ollaan (ei tyyliin, että se istuu sivulla, mutta rintamasuunta on mua päin, näinkin kun on käynyt) :)

Sunnuntaina olisi sitten se match show. Eilen olisi kuulemma ollu Pilkon Citymarketin edessä mätsäri myös, mut ei mulle vaan kukaan kertonu... Saa nyt nähdä, miten me siellä pärjätään, kun Rini ei enää taida pentuluokkaan mennä. Toisaalta se menestys nyt ei siellä se tärkein pointti ole, vaan se, että saadaan kehäkokemusta. On se vaan silti aika tyyris näyttelykokemusreissu (ainakin mätsäriksi), kun 7 euroa maksaa, että pääsee osallistumaan. Joskopa se summa ei ihan hukkaan menisi...