Vaikka aikaisen työaamun jälkeen olisi väsyttänyt ja huomenna olisi tenttikin, ajattelin, että kyllä me tänään lähdetään sinne hyvät tavat -kurssille. Ja hyvä vaan, kun sain otettua itseäni niskasta kiinni: treeni teki hyvää niin mammalle kuin koirallekin.

Lähdettiin Rinin kanssa kotoa siinä varttia yli viisi kävelemään kohti Linnunlahden koulutuskenttää, ja hyvissä ajoin oltiinkin liikenteessä. Rini sai matkan varrella kunnon kaupunkikävelyn: matkan varrella tuli vastaan niin koiria, kävelijöitä, pyöräilijöitä, autoilijoita kuin rullaluistelijoitakin. Vaikka meillä ei kaupunkikävelyssä ole aiemminkaan ongelmia ollut, niin teki ihan hyvää välillä mennä Rinin kanssa kunnon hälinään. Oltiin hyvissä ajoin liikenteessä, joten kauheaa kiirettä meillä ei kentälle ollut.

Kun kentälle päästiin, Rini kiinnostui välittömästi muista koirista. Kontakti löytyi, kun asetuttiin aloillemme ja otin taskusta vähän nakkia ja lelun. Lelu on muuten meikäläisen patentti: ärsyttää vieläkin ihan hirveästi, kun menin silloin talvella sen Rinin narun päässä olevan pallon hävittämään sinne pellolle. Tänään aattelin, että pitää lapselle lelupalkkakin olla, mutta kas kummaa, kun ei ole nyt oikein mitään sellaista lelua, mikä olisi hyvä. Motskupatsku on kärsinyt kovia, ja luultavasti hajoaisikin hetkessä. Sitten keksin, että onhan Rinillä se pallo, jonka ostin ikuisuus sitten hampaiden lähdön aikaan (sen tarkoitus oli hieroa ikeniä ja helpottaa kutinaa). Pallon keskeltä meni reikä. Nyt pitäisi vain keksiä joku naru, jonka siitä saisi pujotettua läpi. Hitsi, kun ei ole mitään narua... Ai niin, mutta se näyttelyhihnahan meni rikki vähän aikaa sitten! Muutamalla korjaustyöllä sain narun pujotettua pallon läpi ja pyöräytettyä silleen, ettei se lähtenyt itseksiään irti ja sitä olisi miunkin kätevä pitää kädessä.

Vähän yritin Rinin pahimpia sauhuja päästellä ennen varsinaisen treenin alkua. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes Mio-sulho tuli paikalle: Rinillä meni pasmat niin sekaisin, ettei kontaktista ja tekemisistä tullu enää yhtään mitään. Katsoin parhaimmaksi viedä Rinin pois paikalta, ja kokeilla uudestaan. Hirveästi se koko treenien ajan etsiskeli Mioa, mutta aika hyvin kontaktin sain, kun vaan ei oltu liian lähekkäin ja nakkia riitti :)

Treenit aloitettiin sillä, että meidät jaettiin kahteen ryhmään. Kun Mio oli eri ryhmässä, meidän tekeminen vähän helpottui. Otettiin ensin seuraamista: sekä paikalta että liikkeestä. Vetäjä antoi ymmärtää, että nyt pyritään kontaktiin, joka säilyy katkeamattomana koko harjoituksen alusta loppuun saakka. Ei hullukaan ala nuoren koiran kanssa vaatia niin pitkää kontaktia, joten pidettiin ihan rauhassa välillä vähän taukoja. Paikalla ollessa kontakti oli vähän vaativampi saada ainakin pitemmäksi aikaa, mutta liikkeessä Rinillä säilyi kontakti tosi nätisti. Tietysti, kun ollaan seuraamisia melko vähän tehtykin, niin palkkasin aika avokätisesti, jotta seuraamisesta jäisi mukava mieli ja into tehdä uudestaankin.

Kun seuraamiset oli tehty, siirryttiin luoksetuloon. Luoksetuloharjoitus oli aika samanlainen, mitä tehtiin silloin joskus ikuisuus sitten Poksin harjoituksissa: koira jätetään vetäjälle ja kävellään itse kauemmas koirasta. Kun välimatka on ohjaajan mielestä tarpeeksi pitkä, kutsutaan koiraa, joka sitten tulee iloisesti luokse (toivon mukaan harhailematta ensin kentän kaikkien muiden koirien ja ihmisten luona). Tämä oli päivän ainoa harjoitus, josta saatiin huomautus: tein itse sen virheen, että kyyristyin eteenpäin, kun Rini oli tulossa kohti. Vaikka Rini tietää, etten ole uhka, vetäjä kuitenkin sanoi, että on hyvä olla kyyristymättä koiran tullessa luokse. Siitä tulee herkästi tapa, ja tilanne säilyy koiralle miellyttävämpänä, jos nekin turhat uhat on minimoitu. Harjoitus tehtiin kahteen kertaan, toisella kerralla tajusin itsekin pysyä suorana, ja Rini tuli tosi nätisti taas luokse. Ei sitä muut kiinnostaneetkaan :)
   Luoksetuloa vaikeutettiin myöhemmin vielä silleen, että muodostettiin koirista ja ohjaajista käytävä, jonka läpi koiran piti sitten juosta ohjaajansa luo. Menin ihan käytävän perälle ihan vain kokeillakseni mielenkiinnosta, miten Rini reagoi. Ei mitään heikkoa, neiti tuli satanen lasissa koirahäiriöstä huolimatta. Ja nakkia sai taas ^^

Päivän kolmas teema oli hyppy. Otin hyppyä Rinille ekan kerran käydessäni sunnuntaina vähän treenaamassa, mutta muuten oli aika uusi juttu. Rini sai vielä matalan esteen, kun oli niin pieni (jessus, pienin koko ryhmässä!), ja kevyen oloisesti neiti tuli yli. Ensimmäisellä kierroksella ohjaajan piti mennä myös esteen yli, toisella kertaa koira sai mennä yksikseen. Jouduimme Rinin kanssa toisella kierroksella hiukan selventämään, että vaikka mie kierränkin esteen, Rini ei sitä voi tehdä :)

Loppuharjoituksena tehtiin vielä kerran seuruuttamista, nyt tosin kaikki kävelivät ringissä yhtäaikaa. Harjoituksen sai lopettaa siihen, kun tuntui, että seuraaminen sujui hyvin. Meillä se sujui hyvin alusta alkaen, joten annettiin olla aika vähällä. Rini oli jaksanut treenin hienosti alusta loppuun, joten olin tyytyväinen illan saavutuksiin. Meidän vetäjät ihastelivat Riniä kovasti: kukapa sitä ei ihastelisi, kun se on tuollainen hömssykkä vauva :)

Heittelin Rinille taas lelua sillä aikaa, kun odoteltiin, että Elli ja Mio saisivat myös omat treenit päätökseen. Rini oli riehuhetkensä Mion kanssa ansainnut, joten mentiin tien toiselle puolelle raviradalle, jotta koirat saisivat juosta rauhassa. Hillittömiä spurtteja ne vetivätkin, ja Mio pyöritteli Rinin useampaankin otteeseen, kun eivät rakastavaiset olleet taas vähään aikaan nähneet. Rini oli innoissaan leikkikaverista.
   Sää oli ihan mielettömän kaunis, ja kyllä taas manailin, kun en kameraa tajunnut ottaa mukaan. Kivoja kuvia olisi saatu. Kun molemmilla ohjaajilla oli niinkin kiire tullut taas lähtiessä, ei kumpikaan ollu tajunnu ottaa koirille vettä mukaan. Onneksi raviradan takana oli venesatama, joten päätettiin lähteä koiria juottamaan sinne. Mio veti heti spurtit veteen ja kävi uimassa, Rinikin meni rantaan, muttei mennyt veteen kuin tassuja myöten.
   Mion pallo olisi kiinnostanut Riniäkin, joten kokeiltiin sitten Riniä saada uimaan silleen, että Elli heitti pallon veteen (ei kuitenkaan liian kauas rannasta), ja mie pitelin Mioa, ettei se sinkoaisi heti perään. Rini ei vaan uskaltanut syvälle, odotteli tyynesti siellä niin syvällä kuin uskalsi, että aallot kantaisivat pallon lähemmäs. Oltiin siis siinä loivasti laskevassa kohdassa, mistä ne aina laskee veneet veteen. Elli heitti pallon reunapuun yli, Rini kiipesi siihen puulle mennäkseen pallon perään... sitten kuuluikin vaan molskis! Iini-raukka oli pudonnut puulta, pyörähti pinnan alle oikein kunnolla. Rantaan nousi ihan märkä, säälittävä pieni aussie, joka näytti kaksi kertaa laihemmalta kuin karvat pöyhössä. Voi raukkaa! Ihan tulokseton koko juttu ei sinänsä ollut, Rini uskalsi mennä vähän syvemmälle (ja jatkoi taas rantasukeltelua, mistä se tuntuu erityisesti pitävän), joten päätettiin tehdä niin, että houkuttelen Rinin uimaan sitten, kun itsekin uskaltaudun järveen uimaan. Mio päästettiin vielä hetkeksi räpiköimään, sitten lähdettiin takaisin raviradalle.

Raviradalla koirat saivat taas juosta vapaana ja kuivatella itseään. Ja kun koirilla oli muutenkin ollut niin kauhean toimeton päivä, päätettiin sitten tehdä vähän makkararuutua jäljellejääneillä nakeilla. Me heiteltiin Ellin kanssa makkaraa laajalle alueelle, ja koirat sai haistelemalla etsiä ja syödä. Molemmat tykkäsivät, yllättävää kyllä. Ja jottei päivä vaan missään tapauksessa kävisi tylsäksi, päätettiin vielä pieni viesti tehdä koirille. Minä pitelin koiria, kun Elli juoksi kentän toiseen päähän (jestas, että Miosta lähti kimeää, "miehekästä" kiljuntaa). Molemmat ampaisivat matkaan kuin salamat, kun päästin irti. Sillä aikaa, kun Mio ja Rini juoksivat Ellin luo, mie juoksin toiseen päähän kenttää ja aloin huudella. Sieltä ne molemmat tulivat, tosin eivät ihan yhtä energisinä kuin lähtiessään. Mio lähti vielä takaisin Ellin luo, Rinikin juoksi jonkin matkaa, mutta jäi sitten matkan varrelle ja tuli takaisin.
   Mie yritin saada Mioa tulemaan takaisin luokse, mutta ei. Saatiin kävellä huomattava matka lähemmäs, lopulta otin sen lelun taskusta. Se viimein riitti saamaan Mion tulemaan, heitin lelun sitten palkaksi muutamaan kertaan. Koirat juoksivat taas edestakaisin, ja kivaa niillä oli.
   Ihan lopuksi ennen kotimatkalle lähtöä tehtiin muutama paikkamakuu ja sitten kaksi noutoa Ellin motskupatskulla. Olin aiemmin päivällä manannut, kun Rinin kanssa ei tuo noutaminen oikein tunnu sujuvan, nyt sain sitten Elliltä hyvän mallin, miten sitä kannattaa miun lähteä opettamaan. Heti nouto rupesi paranemaan, joten treenaamalla se saadaan tuosta varmaan vielä kuntoon!

Tulimme Rinin kanssa vähän pitempää reittiä kotiin, kun mentiin Itäsillan yli. Lenkki teki kuitenkin hyvää, ja nyt mulla on täällä kotona niin rättiväsynyt koira, ettei se ole liikahtanutkaan kotiatulon jälkeen. Näinköhän se jaksaa nousta syömään...? :)