Tänään oltiin treenaamassa vähän pienemmällä porukalla Jyväskylässä. Aino oli Mallan kanssa, mukana oli myös Teija ja belggari Lalli.

Kiinnitin ihan ekana huomiota maaston erilaisuuteen: siellä oli tosi paljon kaatuneita puita ja kiviä, kun taas meidän hakuryhmän treenipaikan maasto on kohtuullisen tasaista, mutta tiheää. Päätettiin kokeilla samaa, mitä ohjaaja meille ehdotti ekalta kerralta lähtiessä: otetaan vaan lisää harjoituksia, ja voitaisiin kokeilla haamua.

Ekaksi otettiin ihan normaali näkölähtö. Teija meni läheisen kuusen taakse piiloon, ja Rini seurasi tarkkaan keskilinjalta, mihin maalimies meni. Kävi kuitenkin niin, että kun lähetin Rinin maalimiestä hakemaan, neiti lähti etsimään näön avulla: pomppi metsässä kuin kenguru ja sinkoili ihan vikasuuntiin. Maalimies löytyi kyllä, mutta nyt etsinnässä oli mukana ylimääräistä haahuilua.

Päätettiin kokeilla haamun kanssa. Vein Rinin pois näköetäisyydeltä, kun neiti oli nähnyt, että Aino menee metsään. Aino liikkui puun takana, Rini ampaisi taas matkaan - jälleen pomppien. Rini siis heti näytti hakevan sitä, että näkemällä ne ukot sieltä metsästä löytyy.

Jouduttiin pitämään pientä palaveria siitä, mitä voitaisiin tehdä. Päädyimme kokeilemaan sellaista, ettei Rini nähnyt kuin lähdön, sitten vein sen pois. Tarkoitus oli odottaa niin kauan, kunnes se saisi vainun, ja päästäisin irti vasta sitten.
Vainua saatiin odottaa hetkinen huonon tuulen takia, Aino neuvoi mulle ajoitusta, ja se sattui nappiin. Kyllähän Rini vieläkin pomppi, mutta nyt meno oli huomattavasti määrätietoisempaa. Maalimies löytyi ilman hillittömiä haahuiluita, ja niin jäi treeneistä mammallekin hyvä mieli päälle.