Mielenkiinnolla lähdettiin treeneihin, vaikka puolentoista viikon reissu vähän väsytti sekä mammaa että koiraa. Rini kuitenkin tuntui jo autoon päästessään tietävän, mihin ollaan menossa, kun niin innokkaasti lähti mukaan (yleensä saadaan vähän tapella, että neiti suvaitsee mennä autoon).

Rini oli jälleen kuudes koira, joten saatiin jonkin aikaa odotella omaa vuoroa. Mamma kävi tosin harjoittelemassa taas maalimiehenä oloa, ja oppi taas kaikkea uutta. Ehkä suurin oppi oli tänään se, että palkkaamisessa pitää oikeasti olla nopea, jos ei halua, että sormet menee namien mukana koiran suuhun... Jännä oli myös huomata, miten paljon helpommin koira jää maalimiehen luokse, kun käyttäytyy rauhallisesti ja puhelee mukavia siinä namienannon välillä.

Edellisistä treeneistä viisastuneena selitin sitten ohjaajalle, mitä oltiin todettu edellisissä treeneissä näkölähdöistä. Päätettiinkin kokeilla sitten ihan suorilta sellaista, että kaksi maalimiestä lähtee kerralla, Rini vaan näkee, että ne lähtee, mutta sitten vietiin koira pois. Tehtävässä oli paljon haastetta, mutta oli kivaa kokeilla jotain vähän vaativampaa. Myös lähettämisen ajoitusta ja paikkaa oli tarkoitus sijoittaa niin, ettei tulisi mahdollisuutta jäljestämiseen.

Rini lähti ekan maalimiehen luokse tosi vauhdikkaasti ja iloisesti, pysyikin maalimiehen luona, toi keskilinjalle iloisesti seuraten (ja odottaen naggimaggaraa...). Vähän neiti vilkuili minuun päin silleen, että olisi tehnyt mieli tulla luokse, mutta kerrankin tuli sellainen harjoitus, ettei Rini ensin käyny mun luona ja sitten lähtenyt takaisin :)

Toinen maalimies olikin - kuten vähän osasin odottaakin - huomattavasti vaikeampi. Rini oli ehtinyt unohtaa, että metsään lähti kaksi ihmistä yhden sijaan. Toisaalta hommaa vaikeutti vielä sitten se, ettei ohjaaja osannu ohjata koiraansa... Mie sähläsin koko ajan lähetysten kanssa: ajoitin ne huonosti, Rini lähti kyllä mun luota, mutta parin askeleen päästä tuli takaisin, kun ei ymmärtänyt, mitä sen piti tehdä. Yritettiin ensin saada Riniä ottamaan vainua, kun otan suunnan maalimiestä kohti ottamalla pari askelta keskilinjalta ukkoa päin - tosin ilman tulosta. Kun Rini sai taputusavun, neiti lähti viivana ukolle, seurasi taas tosi reippaasti ja jäi tällä kertaa mielellään maalimiehen luo.

Kolmas maalimies meni oikeastaan samalla tavalla kuin toinenkin: vasta taputusavun saatuaan Rini lähti - mutta sitten lähdettiinkin vauhdilla.

Neljäntenä maalimiehenä meillä oli Elli, joka otti ennen lähtöä Riniin kontaktin. Vein Rinin taas pois niin, ettei se nähnyt, minne Elli meni piiloon. Nyt neidille jäi kuitenkin tosi hyvin mieleen, kuka metsään oli mennyt. Vein Rinin takaisin maalilinjalle, odotin hetken. Nyt näin tarkkaan sen ajoituksen tärkeyden: ehkä yksi syy sille, etten aiemmin osannu lähettää oikeaan aikaan, johtui just siitä, että Rini otti melko paljon häiriötä muista ihmisistä ympärillä, ja käänteli vaan päätään ympäri. En siis todellakaan nähnyt, milloin suu meni kiinni siihen malliin, että koira olisi voinu vainun saada.
Nyt sitten näin. Suu meni kiinni, sanoin "hae!" ja Rini ampaisi salamana matkaan. Ensin ehdin luulla, että se lähti taas ihan selkeästi näöllä hakemaan: pomppi taas siihen malliin metsikössä. Elli oli kuitenkin menny huomattavasti kauemmas piiloon kuin mitä olin aatellu, Rini meni suoraan ja tosi varmasti maalimiehelle. Neiti toi taas tosi hienosti keskilinjalle, ja tämänpäiväinen harjoitus oli sitten siinä. Hyvillä mielin sai lähteä viemään neitiä takaisin autolle.

Yleisinä kommentteina saatiin sitten sellaisia neuvoja, ettei liikettä pidä missään nimessä olla lähistöllä silloin, kun Rini ottaa hajua, kun se häiriintyy siitä niin herkästi. Jatkossa otetaan vähemmän näkölähtöjä, ajetaan vaan sisään sitä rutiinia, että Rini varmasti tietää, mitä sen metsässä pitää tehdä. Pian otetaan mukaan myös piilot: ihmiset menee pressun tai kankaan alle, eikä piilot olekaan enää niin helppoja silmin havaita. Lisäksi aletaan käyttää hyväksi muistikuvia (mitä ikinä niillä sitten tarkoitetaankaan).

Treeneistä jäi hyvä mieli, harmittaa vähän, kun ensi viikon treenit jää taas väliin pääsykoereissun takia. Pitänee tiedustella, josko Jyväskylässä voisi jonkun lyhkäisen treenin taas järjestää...