Tänään se sitten alkoi, ainakin näin epävirallisesti. Tännekin tulen asiaa hehkuttamaan, jotta voisi myöhemmin taas muistella, mitä kaikkea siellä kerrottiinkaan.

Rini jäi vielä tällä kertaa kotiin, ajattelin, että ehdin itse paremmin perehtyä varsinaiseen asiaan, jos ei tarvitse koko ajan pitää silmällä, mitä koira touhuaa. Päivän ideana oli havainnollistaa niin uusille kuin vähän vanhemmillekin haun harrastajille, mitä laji oikeastaan on ja miten se käytännössä toimii. Sain paljon hyviä vinkkejä ja kullanarvoisia neuvoja.

Haussa - kuten aiemmin jo tänne taisin kirjoitellakin - koiran tehtävänä on etsiä luokasta riippuen joko 100x100m, 100x200m tai 100x300m kokoiselta alueelta yksi, kaksi tai kolme ihmistä. Koira lähetetään etsimään ns. keskilinjalta, jonne ohjaaja jää odottelemaan. Maalimiehet ovat usein umpipiilossa, eli heitä ei keskilinjalta näy.
   Harjoitukset aloitetaan tietenkin helpommasta. Ensin ohjaaja menee koiran ja yhden maalimiehen kanssa keskilinjalle, maalimies menee piiloon niin, että koira näkee. Ideana olisi joko lelun tai makupalojen avulla saada koira menemään maalimiehen luo.
   Jottei homma kuitenkaan menisi liian helpoksi, olisi hyvä jo alusta alkaen tehdä koiran kanssa koko hakuun liittyvä tehtäväsarja: alusta loppuun saakka. Se, että koira löytää ihmisen, ei tietenkään riitä, vaan koiran olisi osattava myös ilmoittaa siitä ohjaajalle. Tähän on kaksi tapaa:
1) haukkuminen
2) rulla
   Haukkumisen periaate on harvinaisen helppo: koira haukkuu löytämänsä ihmisen luona niin kauan, että ohjaaja ehtii paikalle ja palkitsee koiran hyvin tehdystä työstä. Ongelmaksi voi tässä nousta se, etteivät kaikki koirat suinkaan ole alttiita haukkumaan. Meillä kotona olen Riniä aina kieltänyt haukkumasta, joten tiesin jo alusta alkaen, että lähden Rinistä työstämään rullakoiraa. Haukkumisopetuksessa auttaa, jos pienestä pitäen koiralle opettaa haukkumisen pyynnöstä esim. namilla houkutellen, odottaen hetkeä, jolloin koira turhautuu ja haukahtaa. Siitä vaan sitten palkitsemaan ja vahvistamaan haukkua.
   Rullakoira joutuu tekemään ilmoittamisen eteen vähän enemmän töitä. Maalimiehellä on mukanaan rulla (muistuttaa hämmästyttävän paljon pienikokoista motskupatskua), jonka hän antaa koiralle sen jälkeen, kun koira on onnistuneesti löytänyt hänet. Koiralla pitää nouto olla hyvin hanskassa, sillä rulla pitäisi viedä ohjaajalle ilmoituksena siitä, että ihminen on löydetty, ja nyt olisi ohjaajan aika tulla mukaan. Ohjaaja ottaa ensin rullan koiran suusta, pyytää sivulle, kiinnittää pantaan ns. näyttöliinan (periaatteessa ihan normaali paksu punosnauha (muistuttaa epäilyttävästi Postin nippunauhoja!)), ottaa koiralta kontaktin ja sanoo "näytä". Nyt koiran pitäisi tuhatta ja sataa rynnistää löytämänsä ihmisen luo ja jäädä eteen makaamaan ohjaajaa odottaen. Ohjaaja saa lähteä koiran perässä vasta, kun välimatkaa on noin viisi metriä.
   Rullakoiran opetus vaatii paljon työtä: ensin on saatava nouto varmaksi. Motskupatskun tyylinen rulla on koiralle kiva suussa, maalimies voi alkuun pitää patukkaa kauempana itsestään, jopa niin, ettei se ole hänellä kädessä vaan lojuu maassa (jos koira on arka tai varautunut vieraita kohtaan). Vähitellen maalimies voi pitää rullaa kädessään, aluksi voi vaikka käyttää hyväkseen koiran saalisviettiä ja liikuttaa rullaa hitaasti kaaressa kädestä toiseen koiran tulosuunnasta poispäin. Koira käy hakemassa rullan, ja nyt pitäisi omistajan luo mennä viipymättä pyörimättä ensin metsässä kymmentä kierrosta rulla iloisesti suussa. Koiran tulisi tulla istumaan ohjaajan eteen ja kiltisti ojentaa rulla ohjaajalle. Tämä vaatii työtä erityisesti hakutreenien ulkopuolella.
   Näyttämistä voi koiralle opettaa vaikka siten, että kun koira tulee rullan kanssa luokse ja menee sivulle, ohjaaja rynnistää äkkiä juoksuun maalimiehen luo. Juju piileekin siinä, että kun ohjaaja ehtii paikalle, hän pistelee koiran palkkanameiksi tarkoitetut herkut suihinsa itse niin, ettei koira saakaan mitään. Tätä ei luultavasti tarvitse toistaa kovin montaa kertaa, kunnes koira tajuaa, että jos se ei ole ensimmäisenä etsittävän luona, se ei saa palkkaa!
   Koiralle tulisi opettaa alusta alkaen, että kun se saa ihmisestä hajun, se ei jätä sitä, ennen kuin ihminen on löydetty. Tästä on tietenkin erilaisia mielipiteitä. Itse en perusta ajatuksesta, että koira hajun saatuaan seuraa sitä löydökseen saakka niin, ettei antamani ohje menisi etsimisen edelle. Omaan ajatukseeni lienee taustalla se, että lähimetsässämme pyörii jatkuvasti humalaisten miesten juopottelukerho, enkä liiemmin innostu ajatuksesta, että Rini lähtisi niitä sieltä etsimään... Mutta saa nyt nähdä, millä tavalla lähdetään opettelemaan. Veikkaisin kuitenkin, että kun olen pitänyt melkoista jöötä Rinille siitä, että sen tulisi totella, kun sanon tosissani, niin se ei edes enää oppisi olemaan kuuntelematta, vaikka haluaisinkin.

Ensi viikolla hakuilu alkaa sitten ihan virallisesti. Vaikka ryhmässämme ei ole kuin kymmenisen koiraa, vetäjämme arvioi, että yhden harjoituksen vetäminen kaikille vie kolmisen tuntia. Maanantai-illoista tulee siis jatkossa pitkiä... Odotan kuitenkin innolla muidenkin koirien kanssa touhuamista, siihenhän se oikeastaan meneekin, etten minä ole varsinaisesti se, joka Rinin kanssa tekee, vaan ne muut. Voi ensi alkuun olla hiukan totuttelemista :)

Niin, ja tehtiin nyt sitten niin, että ilmoitin Poks ry:lle, ettei me osallistutakaan Rinin kanssa sille pentukurssille. Meiltä olisi jäänyt puolet harjoituskerroista pois, kun kurssi menee päällekkäin hyvät tavat -kurssin kanssa (meidän ainut "tokoilu"), joten aattelin, etten ala muutamasta kerrasta maksamaan koko kurssin hintaa. Me keskitytään nyt sitten vaan hakuun ja tokoiluun niin hyvät tavat -kurssilla kuin kotonakin, ja odotellaan, josko se Liperin kennelkerho järjestäisi tokoalkeet vielä tässä kesän aikana.