Tuntui, ettei yöllä ehtinyt kuin painaa pään tyynyyn, kun piti jo nousta. Noh, ei sitä koskaan ole kisoihin pitkien yöunien turvin lähdetty, joten miksipä tälläkään kertaa. Starttasimme tien päälle vähän vaille seitsemän aamulla, nappasimme Ellin ja karjikset kyytiin matkaseuralaisiksi ja huristelimme Mikkeliin.

Alokasluokan koirat aloittivat tottiksella, me olimme Rinin kanssa toisessa parissa. Tottelevaisuuden tuomaroi Susanna Fennander. Mun pettämätön arpaonni soi meille jälleen kerran ensin paikkamakuuvuoron. Paikkamakuussa ei ollut huomautettavaa.

Seuraamisen ensimmäinen suora meni vähän niin ja näin, Rini olisi voinut seurata tiiviimmin ja pitää hiukan paremmin kontaktia. Täyskäännöksen jälkeen neiti pääsi mukaan ja seurasikin koko loppukaavion todella kivasti. Tuomarilta sain noottia kulmien pyörtämisestä, ja Rini edistää seuratessa.

Liikkeestä istumisessa ei ollut huomautettavaa. Liikkeestä maahanmenossakaan ei ollut, luoksetulossa Rini hidasti hieman ennen iholle tuloa, voisi tulla samalla nopeudella eteen saakka. Rinin takapuolesta löytyi tänään vieterit, se loikki iloisesti aina edestä sivulle oli kyseessä mikä liike hyvänsä. Neiti ei myöskään säästellyt iloaan siirryttäessä paikasta toiseen ;)

Tasamaanouto oli tuomarin sanojen mukaan esimerkillinen suoritus. Hyppynoudossa Rini kosketti hyppyä molempiin suuntiin mennessä; minä taas olin iloinen, että se vaan kosketti. Vinoeste oli myös tuomarin mukaan esimerkillinen suoritus. Eteenlähetys meni vähän harakoille, kun Rini bongasi kentän oikeasta reunasta jotakin, enkä saanut sitä korjaamaan suuntaa ennen liikkeen suoritusta. Rini eteni kyllä hyvin, mutta olisi mennyt metsään. Maahanmeno oli musta hidas, mutta siitä tuomari ei sanonut mitään.

Yleisesti ottaen tuomari luonnehti Riniä yhteistyöhalukkaaksi ja innokkaaksi koiraksi, jolla on jo paljon teknistä osaamista. Tottelevaisuudesta saimme 85 pistettä :)

Tottiksen jälkeen suuntasimme maastoon. Maasto oli ehkä helppokulkuisin kaikista, missä tähän mennessä olemme Rinin kanssa kisaolosuhteissa olleet. Oikealla puolella sekametsää, mutta suhteellisen aukeaa. Vasen puoli myös melko selkeää, mutta maasto sammaleista (ja täynnä vesialtaita), alueen takaosassa kallioista ja ylöspäin viettävää. Henkilöetsinnän tuomaroi Osmo Heikkilä.

Mulla oli hyvä olo maastoon mennessä: ei jännittänyt ja ajattelin, että tehdään niin hyvin kuin osataan. Lähetin Rinin oikeaan etukulmaan, jonne se teki upean piston, mutta palasi ilman rullaa. Lähetin sen jälkeen vasempaan etukulmaan, jonne neiti teki myös hienon piston, mutta ei rullaa. Jokin mulle sanoi, että lähetä vielä kerran oikeaan etukulmaan. Tuulenvire kävi viistosti takavasemmalta, joten lähetin Rinin viistosti oikeaan periaatteessa alueen ulkopuolelle. Rini irtosi hyvin, ja sitten se teki tutunnäköisen syöksyn etukulmaa kohti ja palasi luokseni rulla suussaan. Laitoin liinan kiinni ja lähdettiin näytölle.

Näyttö ei sitten kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti. Rini vei minua eteenpäin etukulmaan saakka, itse bongasin maalimiehen pienestä maapainaumasta kaksi metriä meistä oikealle. Etukulman jälkeen Rini pysähtyi ja jäi ihmeissään katselemaan ympärilleen. Jos olisimme olleet sen kaksi metriä oikealla, ukko olisi ollut siinä... Rini oli käynyt maalimiehellä, mutta koska näytöllä mentiin alueen ulkopuolelle, tuomari tulkitsi sen valeilmaisuksi. Tuomarin kehotuksesta kehuin kuitenkin koiraa, koska se oli tehnyt löydön. Rinistä näki, että kehu oli juuri, mitä siihen hetkeen tarvittiin.

Palasimme keskilinjalle, etenin linjalla parisenkymmentä metriä eteenpäin ja olin lähettämässä Rinin vasemmalle puolelle. Rini sai hajun juuri, kun itsekin näin ukon piilossa kallioiden päällä. Rini lähti tarpomaan sammaleiden ja vesialtaiden yli ukkoa kohti, ja minä seurasin keskilinjalla jännityksellä, mitä tapahtuisi. Rini kävi ukolla, nappasi rullan suuhunsa ja tuli luokseni. Lähdimme näytölle, ja tällä kertaa ilmaisu oli aivan korrekti.

Etenin taas alueella hieman eteenpäin. Oikeassa takakulmassa oli ryteikköä, jonka suojiin olisi hyvin saanut ukon piilotettua. Lähetin Rinin töihin, ja se teki upean piston takakulmaan, pyöri pitkään takalinjalla ihan kuin olisi ollut hajulla, mutta palasi ilman rullaa takaisin. Sitten meillä loppui aika :( Tuomari sanoi, että saamme käydä halutessamme nostamassa kolmannen maalimiehen alueen takaosasta. Lähetin Rinin töihin uudestaan, menin kävellen sen mukana alueelle, ja pian Rini palasikin rulla suussaan takaisin luokseni. Kytkin näyttöliinan perään ja Rini johdatti minut kuusikkojen taakse, jossa oli roskis kumollaan, ja sen suojista löytyi maalimies. Rini oli kuulemma hetken miettinyt roskiksella rullan ottoa. Rini on hyvin harkitsevainen rullan suuhun ottamisen suhteen, joten minusta se saa ihan rauhassa harkita, ottaako rulla suuhun vai ei.

Kun yksi maalimies tulkittiin valeilmaisuksi, ei pisteitä häävisti henkilöetsinnästä saatu kasaan, saimme vain 55 pistettä. Sain noottia liinan käytöstä: sen pitäisi olla koko ajan kireällä näytölle mentäessä. Nyt siis tiedetään taas, mitä treenata - pitää saada Rinille kiire maalimiehen luo. Lisäksi toivoisin tuohon sen kulmatyöskentelyyn lisää tarkkuutta, koska kulmien varmisteluun uhraantuu turhan paljon aikaa.

Vähän minua harmitti, ettei henkilöetsintä vieläkään onnistunut, mutten ollut pettynyt kuitenkaan. Minulle oli jo suuri työvoitto, ettei meillä tullut yhtään valeilmaisua. Sääntöjen puitteissa toki tuo ensimmäinen maalimies meni valeilmaisuksi, mutta meille itsellemme se ei sellainen ollut, jos vertaa niihin valeilmaisuihin, mitä Rini aiemmin kisoissa on tehnyt. Tuntuu siis, että suunta on oikea, nyt vaan pitää vielä jaksaa rämpiä. Toivoisin, että saisimme vielä johonkin hakukokeeseen tämän vuoden puolelle kisapaikan.

Esineruudun kävimme tekemässä harjoituksen vuoksi, sen tuomaroi Susanna Fennander. Ruutu oli metsässä melko helppokulkuisessa maastossa. Alkuun meillä tuli pari tyhjää pistoa, Rini juoksenteli alkuun pelkästä juoksemisen ilosta. Kolmannella pistolla selkeästi näki, että nenä aukesi, ja tältä pistolta tuloksena tulikin esine. Mulle jäi arvoitukseksi, mikä se esine oikein oli, jonkinlainen solmulle laitettu paksu nauhanpätkä. Esineruudusta saimme ylimääräisistä pistoista huolimatta 29 pistettä.

Päivän kokonaissaldona oli 169 pistettä. Kaksi osa-aluetta tuntuisi menevän hyvin putkeen, mutta tuo tärkein osio eli henkilöetsintä ei nyt vielä napannut. Eiköhän me se kuitenkin ennen pitkää saada osumaan kohdilleen!

Kisakirjaa odotellessa tein vähän seuraamista ja luoksetuloa Neven kanssa, kun se oli joutunut olemaan koko päivän autossa. Intoa riitti vähän liikaakin, mutta lopetin hyvään seuraamispätkään. Rinin kanssa otin vähän lisää seuraamista, liikkeestä seisomisen ja luoksetulon. Rini teki hienosti, lopuksi leikitin sitä vielä pallolla.

Kotimatkalla oli hiljainen auto. Saija laitteli vielä viestiä ja kyseli lenkkiseuraksi, joten käytyäni viemässä Ellin koirineen kotiin lähdimme vielä suoraan Laajavuoreen pitkälle lenkille. Väsymys uhkasi iskeä lenkillä ihan tyystin, en suosittele kenellekään 2,5 tunnin lenkkiä pitkän kisapäivän päätteeksi. Selvisin täpärästi kuitenkin kotiin hengissä, ja teen pian seuraa jo unten mailla oleville koirille.