Kyllä tämmöinen perinpohjainen jännittäminen pitäisi ihan lailla kieltää. En äkkiseltään muista, olenko mitään kisoja jännittänyt niin kauheasti kuin tämän päivän jälkikisoja.

Kävimme siis Pieksämäellä jälkikokeissa, ihan oli uusi kokemus niin mulle kuin koirallekin. Aamu alkoi maastolla, vaan onneksi pahimmasta jännittämisestä pääsi eroon jäljen ajamisen jälkeen.

Janassa olisi ollut paljonkin toivomisen varaa, vaan ei siitä voi valittaa, mitä ei olla tarpeeksi treenattu. Rini haahuili ympäriinsä, pyysin sitten tuomarilta luvan yrittää lähettää uudestaan. Annoin uuden käskyn, jolla Rini lähti etenemään pitemmälle, sieltä se jälkikin lopulta löytyi. Rini vilkaisi takajäljelle päin, mutta lähti hyvin varmasti oikeaan suuntaan, ja siitä melkein heti nousi ensimmäinen keppikin.

Kepit nousivat sujuvaan tahtiin, tuntui, että jälki meni ihan heittämällä. Oma jännitys katosi, kun Rini hoiti hommansa niin tunnollisesti :) Viitos- ja kuutoskepin väli oli varmaan pisin kaikista, pelkäsin jo, että ollaan menty jostain kulmasta yli, mutta sitten iskin silmäni edessä siintävään tiehen. Rini jäljesti koko ajan varman oloisesti, joten annoin sen tehdä vaan töitä ja kuljin perässä. Ei aikaakaan, kun viimeinen keppi nousi. Kiire meillä ei varmasti ollut mihinkään, mutta juostiin silti autolle ja karautettiin tuomarin perään. Viimeinen koirakko ei ollut vielä edes lähtenyt jäljelle, tuomarikin naureskeli, että me ei pitkään jäljellä viihdytty ;) Janasta saatiin 29 pistettä, haahuilu tiputti pisteitä roimasti, mutta onneksi kaikki kepit löytyivät.

Seuraavana vuorossa oli esineruutu. Hetsasin Riniä oikein kunnolla, olimme suoritusvuorossa toisena. Ensimmäinen pisto oli hakutreenien mukaan tyhjä, Rini juoksi pelkästä juoksemisen ilosta eikä nenä ollut lainkaan auki. Se tuli takaisin itse, joten lähetin sen uudestaan, nyt siitä näki heti, että nenä toimi. Rini lähti ihan toisenlaisella tahdilla ruutuun, eikä aikaakaan, kun se sai hajun esineestä. Jonkin aikaa se joutui etsimään, mutta nahkakukkaro nousi varmasti ja palautui nopeasti. Tuomari ei alokasluokassa vielä rokottanut ylimääräisestä juoksentelusta, joten saimme esineruudusta täydet 30 pistettä. Maastosta siis saatiin kasaan yhteensä 189 pistettä.

Ennen tottista saatiin hengähtää hetki, olimme toinen koirakko ensimmäisestä parista. Sain Rinin hetsattua hyvin tottismoodiin, mutta meille sattuikin ensimmäisenä paikkamakuu. Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista, mutta keskipäivän kuumuus vaikutti vireeseen sen verran, ettei tottis ollut todellakaan meidän parhaimmasta päästä. Seuraaminen oli aivan kamalaa, ja jäävät liikkeet sekä luoksetulo ovat olleet parempiakin. Noudoissa Rini skarppasi sitten kunnolla. Metrisellä hypyllä hyppy noutokapulalle oli puhdas, mutta takaisin tullessaan Rini sitten rämäytti esteeseen. Vinoeste oli loistava lukuun ottamatta vinoa perusasentoa. En tiedä, mitä koira oli menossa tekemään eteenlähetyksessä: Rini lähti lupaavasti oikeaan suuntaan ihan hyvällä vauhdilla, mutta kiinnostui matkan varrella olleista kävyistä, jonka jälkeen sen suoritus tyssäsi siihen. Eipä tuota ole vieläkään treenattu läheskään tarpeeksi, joten ei voi kuin peiliin katsoa.

Jännitin koko arvostelun, mikä lopullinen pistemäärä on. Lopullinen tuomio oli 78 pistettä, ei hurjasti hurraamista, mutta tulokseen se oikeutti! Rinin yhteispistemäärä siis 267 pistettä, 2-tulos ja kaupanpäällisinä koulari JK1 :) Sijoituimme tuloksella vielä kolmanneksi, joten saimme pytyn muistoksi hyllyä koristamaan. Koe meni odotuksia huikeasti paremmin, kun ykköstuloskin jäi vain kolmen pisteen päähän. Tottiksessa ja janatyöskentelyssä on paljon petrattavaa, vaan tietääpähän, mitä treenata seuraavaan kokeeseen :)