Ja taas tulee päivitystä vähän jälkikäteen.

Eilisaamun huitelin taas töissä ja päivä meni pikkusiskon 9-vuotissynttäreillä. Iltapäivälle oli kuitenkin luvassa puuhaa koirien kanssa.

Suuntasin kolmeksi Pärnävaaralle tottistreeneihin, jotka olin sopinut Marin ja Wallun kanssa. Tulin vähän etuajassa, joten ehdin treenailla vähän Neven kanssa.

Yritin aloittaa sivulletuloilla, mutta Neve ei meinannut millään kiinnostua makkarasta. Mistä lie johtunut, kun tavallisesti se on niin ahne, että se söisi varmaan vaikka pieniä kiviä. Veikkaisin kuumaa säätä, mutten lähde arpomaan. Sain jokusen sivulletulon makkaralla, mutta ei ne mitään huippusuorituksia olleet.

Seuraavaksi kokeilin maahanmenoja. Ne sujuivat namin kanssa hivenen paremmin. Yritän vähitellen saada liikkeeseen mukaan vähän kestoa, mutta Neve on niin nopea, että se ponkaisee aina pystyyn heti, kun se sille vaan juolahtaa mieleen ;) Parit maahanmenot otettuani otin taskusta pallon. Jopas alkoi lyyti kirjoittaa! Avustin Neven maahan ja jätin pallon sen eteen. Se makasi paikallaan muutaman sekunnin palloa tuijottaen, ja aina kontaktista annoin sille luvan palloon. En millään voi ymmärtää, miten pallo voi olla noin ihana ;)

Lopuksi heittelin Nevelle palloa ja palkkasin aina, kun se toi sen luo. Sainpa kerran huijattua vartaloliikkeelläni sen jopa istumaan eteeni palloa antaessaan!

Tässä välissä Mari huristelikin autolla paikalle, ja kun Neven kanssa saatiin niin kiva päätös treeneille, siihen oli hyvä lopettaa. Laitoin Neven autoon ja avustin Maria ja Wallua esteen kanssa. Wallu rakastui totaalisesti Rinille ostamaani isoon motskupatskuun ja oli valmis tekemään sen eteen mitä tahansa.

Sitten oli Rinin vuoro. Rinin kanssa keskityttiin tänään vain hyppy- ja estenoutoon. Hypylle annoin käskyn, mutten heittänyt mitään, ja Rini meni hienosti. Pakko se on uskoa, että jotain se on pienessä päässään sen rämistelyn jälkeen pohtinut, kun se ei enää harrasta sitä ja katsoo tosi tarkkaan, mistä se hyppää. Takaisinhypyn jälkeen palkkasin ja otin noutokapulan. Heti, kun heitän jotain esteen yli, into sen yli on kovempi (Rini ponnisti esteestä), mutta esteestä ponnistaminen on jo ihan toinen juttu kuin kirjaimellisesti siihen törmääminen. Takaisin tullessa Rini liiti esteen yli ilman kolaustakaan.

Sitten siirryttiin esteelle. Otin suoraan kapulan kanssa. Rini meni esteen yli hyvin, mutta kun heittoni oli ollut vähän vino, se olisi varmaankin kiertänyt esteen, jos olisi itse saanut päättää. Annoin uuden käskyn, ja sillä kiipesi. Tästä tiedän, että jos kokeissa heitän vinoon ja koira näyttää siltä, ettei se tule, voin pelastaa liikkeen toisella käskyllä. Otettiin uudestaan, jolloin mun heittokin oli suora, ja annoin vain kiipeämiskäskyn. Rini suoritti liikkeen moitteettomasti sillä yhdellä ainokaisella käskyllä.

Kun oli niin kuuma ja Rini oli tehnyt hienon treenin, päätin jättää Rininkin kanssa tottistelut siihen. Mulla oli haun ilmaisuvermeet mukana, ja kun Mari oli siinä sopivasti, päätin ottaa yhden piston ja kokeilla, miten homma toimii. Mari meni Rinin näkemättä piiloon roskiksien taakse ja me siirryttiin kuvitteelliselle keskilinjalle. Tuuli kävi meidän takaa. Lähetin eteenpäin, Rini teki hyvän piston, löysi Marin heti ja alkoi samantien hamuta rullaa suussaan. Näytön teki loistavasti. Kun ensimmäinen suoritus oli näin hyvä, en ottanut enempää.

Päästin Neven vielä lopuksi riehumaan vähän Wallun kanssa. Hauskaa niillä näyttikin olevan! Kävelimme kentän toiselle puolelle ja käytimme koirat uimassa järvessä, mikä oli varmasti virkistävää. Neve porskutteli kuin vanha tekijä ja ui pitkiäkin matkoja keppien perässä.

Mari ja Wallu lähtivät meidän edeltä, mutta minä otin vielä Rinin mukaan virkistymään. Kävelin uudestaan järven rantaan ja heittelin koirille keppejä. Uinnin jälkeen ne intoutuivat taas leikkimäänkin vähän. Rini on nyt juoksuaikaan leikkinyt vähän kehnommin.

Kävimme kotona kääntymässä ennen jälkitreenien alkua.

Tuija tallasi treeneissä Rinille jäljen, jonne laitettiin kaksi keppiä. Pyysin neliönmallisen jäljen, johon tulisi 90 asteen kulmia. Jälki lähti tien vierestä, joten pyysin takaisin tielle tultaessa vähän kaartamaan oikealle, jotta näkisin, miten koira toimii jäljen mennessä tien viertä. Pituutta jäljelle tuli vajaa 200 m. Sillä aikaa minä tallasin jäljen Vilulle.

Jälkien vanhetessa tallasin Nevelle vielä makkarajäljen.

Jäljet saivat vanheta noin tunnin ennen niiden ajamista. Rini ajoi jäljen ennen Neveä, joka oli viimeisenä.

Rinin jäljenajo oli nopeaa touhua, mutta siinäkin ehti hyvin seurata vähän koiraa ja opetella tarkkailemaan sitä. Tuuli oli varmaankin siirtänyt jälkeä hieman, koska koira haahuili vähän ja otti usein apua ilmasta. Ensimmäinen keppi jäi meillä metsään. Toista kulmaa lähestyttäessä Rini kadotti jäljen. Kehotin vain etsimään uudestaan, ja jonkin aikaa pyörittyään jälki löytyikin. Harmi kyllä, jälki hukkaantui taas kulmassa. Otimme vähän takapakkia, kun muu ei auttanut, ja taas löydettiin jälki. Mentiin parisenkymmentä metriä eteenpäin, taas jälki katosi, Rini nosti pään pystyyn ja katseli ympärilleen. Voi harmi, kun jälkeä ei löydy silmillä. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, että sain Rinin etsimään jälkeä uudestaan (jatkossa pitää muistaa, että "etsi" on väärä sana). Kun neiti lähti etenemään, annoin sen edetä, ja sehän löysi kepin matkan varrelta! Välipalkkaus selvästi motivoi sitä, ja kepin jälkeenhän se teki töitä kaksi kertaa enemmän kuin siihen asti. Jäljen lopun se teki todella tarkkaan ja päähän olin pyytänyt Tuijaa jättämään kasan makkaraa. Tässä vaiheessa jälki Rinin mielestä vasta alkoi.

Lea sanoi lopuksi, että Rini tekee hyvin töitä koko ajan, mutta jälki löytyy vasta, kun se todenteolla keskittyy. Seuraavalla kerralla sille voisi tehdä jäljen, jossa on 6-8 keppiä, jotta se saisi useammin välipalkkoja, jotka motivoisivat sitä eteenpäin. Jäljen pituus oli Rinille hyvä, vielä ei kannata tehdä pitempää.

Rini pääsi autoon ja otin Neven hommiin. Neve oli ihan ihmeissään ihmispaljoudesta, muttei ottanut siitä paineita, se vaan hömpötteli mun kanssa tietä pitkin tietämättä, mikä sitä odotti. Pääsin jäljen alulle ja näytin Nevelle, että tästä lähtee jälki. Nevehän painoi heti nenän maahan ja löysi aloituspisteen makkarakasan. Nam! Neve söi tarkkaan kaikki ja ymmärsi heti lähteä eteenpäin uuden makkaran toivossa. Alussa se yritti kyllä kääntyä takaisinkin tarkistaakseen, että eihän sinne vain jäänyt makkaraa, mutta kuljin Lean neuvoista vaarin ottaneena ihan Neven perässä enkä päästänyt sitä taaksepäin. Neve oppi, että eteneminen oli tässä se idea, eikä sen jälkeen haahuillut yhtään taaksepäin. Se ajoi vajaan 100 m jälkensä tunnollisen tarkkaa ja huolellista työtä tehden. Loppupalkaksi oli kasa makkaraa, jolloin kehuin sitä kovasti ja irrotin valjaista. Kävelimme toista kautta pois jäljeltä.

Jännitti kovasti, mitä Neve tykkää, kun Lea meni kyykkyyn ja alkoi kutsua sitä. Olihan Lealla kädessään pari nakinpalaakin. Kävelin itse siihen Lean lähitietämille, ja Neve meni Lean luo häntä heiluen. Kun se äkkäsi, että täältähän saa vielä lisää namia, se oli aivan innoissaan ja suorastaan palvoi Leaa ;) Sen jälkeen se kyllä kiersi tarkkaan kaikki meidän ryhmäläiset läpi tarkistaakseen, että saisiko se muiltakin herkkuja. Olen niin onnellinen, että Neve sai näin kivan kokemuksen metsästä ja jäljestyksestä.

Lea sanoi loppuun, että jälki on selvästi tämän koiran laji, ja sen huomasin kyllä itsekin metsässä sen perässä kävellessäni. Nevellä on vanhemman koiran rauhallisuutta ja tarkkuutta jäljestyksessä. Seuraavalle kerralle tallaan sille jäljen, jossa en tallaa enää töpöttelemällä vaan otan askeleen, sen eteen tiiviisti toinen ja niin edelleen, makkaraa noin joka kolmannelle askeleelle. Toivottavasti viikonloppuna ei sada kaatamalla vettä, niin voisin tallata Nevelle uudestaan jälkeä. Rinin kanssa varmaan keskitytään nyt hakuun vähäksi aikaa.

Aiempina iltoina koirat on olleet väsyneitä, mutta eivät niin kuin eilen. Varsinkin Neve piti havahduttaa sikeästä unesta iltaruokaa varten. Se nukkui yönkin sikeästi ja näköjään näin vielä aamusta uni maistuu myös. Olen todella iloinen, että Nevellekin löytyi oma laji, jossa se on hyvä. Jälkeä tehdään Neven kanssa ehdottomasti lisää :D