Tänään koitti sitten viimein aamu, jolloin oli otettava osaa BH-kokeeseen. Tuomarina Eija Koistinen.

Rinin kanssa saatiin kunnia olla päivän viimeinen koirakko numerolla 15. Saimme kuin saimmekin pariksemme Jennan ja Darran, vaikka kovin epävarmalta se välillä näytti. Rinin kanssa aloittelimme paikkamakuulla.

Paikkamakuu oli - odotettavasti - meidän heikoin liike. Tuomari arvioi paikkamakuun levottomaksi, koira haisteli ympäriinsä ja kurkotteli, vaihtoi asentoa, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Paikkamakuu oli liikkeistä se, jota itse jännitin eniten, vaikka pahin jännitys ehti hävitä aamun odottelun aikana.

Sitten seuraamisiin. Rini oli ihan muissa maailmoissa hihnassa seuraamisen aikana. Se teki hyviä pätkiä, mutta väljyyttä oli melkoisesti. Henkilöryhmässä se meinasi mennä moikkaamaan kaikkia, mutta pysyi kuitenkin mukana. Arvosanaksi saatiin tästä kuitenkin hyvä, mitä ihmettelen edelleen kovasti.

Vapaana seuraaminen oli mun mielestä vielä kauheampaa katsottavaa kuin hihnassa seuraaminen. Koira piti kyllä kontaktin hyvin taas ajoittain, mutta jos väljyydestä ollaan meidän seuraamisissa aiemmin puhuttu, niin ei se näin väljää ennen ole ollut. Peruasennot kuitenkin hyvät, henkilöryhmän ihmiset eivät kiinnostaneet enää niin kauheasti. Tuomari piti tästä seuraamisesta entistä enemmän ja antoi tästä erittäin hyvän. Jaa-a.

Liikkeestä istuminen oli kans jännä liike, se ei kovin monelta tänään kokeessa sujunut. Meitä lykästi kerrankin, Rini teki liikkeen oikein. Tuomari kehui napakasta, nopeasta istumisesta ja aktiivisesta kontaktinotosta minuun päin sinäkin aikana, jolloin itse tallustin toiseen suuntaan. Erinomainen.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo menivät odotettua hiukan paremmin. Meillä on viikolla ollut Rinin kanssa ongelmia vaisujen luoksetulojen kanssa, ja ongelma oli ilmassa vielä aamulla ennen koepaikalle lähtöä. Maahan tiesin neidin kyllä menevän ongelmitta. Kun Rini tuli vielä oikein hyvällä vauhdilla luoksetulonkin, olin oikein tyytyväinen. Eteen se sen sijaan ei osannut istua, eikä oikein sivullekaan: neiti jäi siihen jotakuinkin puoliväliin molempia. Tuomari mainitsi tästä, mutta se ei vaikuttanut arvosanaan, kun tässä hänen mielestään katsottiin enemmän sitä maahanmenoa ja luoksetuloa. Siis erinomainen.

Kokonaisvaikutelmana tuomari piti meidän tekemisestä, erityisesti siitä, että mun ja koiran välinen yhteistyö pelaa saumattomasti. Olin itse ihan tyytyväinen Rinin tottiksiin, kun pitää kuitenkin ottaa huomioon, että sillä alkaa juoksujen parhaat päivät olla käsillä. Päästiin siis tottiksesta läpi ja suoraan saman tien kaupunkiosioon, jossa meitä odotti kaupunkiosion tuomari Varma Makkonen.

Kaupunkiosiossa aloitettiin juoksijan ohituksella. Riniä ei juoksija olisi vähempää voinut kiinnostaa, onhan näitä jokunen tullut siviilissäkin vastaan ;) Siirryttiin henkilöryhmään poliisilaitoksen eteen, Rini innostui kovasti ihmisistä, ja osoitti tuomarin sanojen mukaan "vilkkautta juuri niin paljon kuin sitä voi kokeessa näyttääkin". Siitä lähdettiin eteenpäin, ohitettiin pyöräilijä. Rini kyllä kääntyi katsomaan pyöräilijää kilkatuksen kuultuaan, mutta ei sen ihmeemmin kiinnittänyt huomiota. Seuraavaksi päästiin kaupan pihalle, jossa kolauteltiin auton ovia ja käynnistettiin auto. Olisin ihan oikeasti ihmetellyt, jos Rini siihen olisi jotenkin reagoinut. Kaupan toisella puolella odotti auto, josta vähän huudeltiin ja kyseltiin, minne ollaan menossa. Tätä olin etukäteen vähän aprikoinut, että nostaakohan Rini huutometakan, kun ei näe äänenlähdettä. Rini oli vaan vauhdilla menossa eteenpäin, ei kiinnostanut sekään juttu sen kummemmin.

Noh, sitten olikin vuorossa koiranohitus. Tästä olisi voinut olettaa jonkinlaista reaktiota, kun tuolla on juoksu. Sanoin Rinille, että mennään ohi, ja Rini käveli mun edellä kuin ei olisi koiraa nähnytkään. Tämä ihmetytti kovasti myös tuomaria. Tuomari oli nääs ensin kiinnittänyt huomiota Rinin erivärisiin silmiin ja kysyikin, että onko se puoliksi sokea. Sain tuomarin juuri vakuutettua, että kyllä se näkee molemmilla silmillä, kun tuli tuo koiranohitus. Sen jälkeen tuomari uskoi Rinin olevan täysin sokea, sillä "harva koira ohittaa toisen kuin viilipytty" ;)

Sittenpä oli enää jäljellä koiran jättäminen kaupan eteen. En nyt tarkalleen ottaen tietenkään tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta koira löytyi istumasta samasta paikasta, minne sen olin jättänytkin. Rinistä kyllä osasin sen verran sanoakin, että se korkeintaan osoittaa jonkinlaista mielenkiintoa ohittavaa koiraa kohtaan. Tuomari antoi positiiviset palautteet ja lapun kaupunkiosion läpäisemisestä, sen jälkeen suuntasimme takaisin kentälle, jossa sitten julkistettiin kaikkien tulokset.

Nyt on taas yksi etappi takanapäin, ja olihan se samalla Rinin kolmas - ja samalla varmasti viimeinen - koulari tälle vuodelle ;)

Onnittelut Ainolle ja Mallalle "maailman kahdeksannesta ihmeestä", eli Mallan BH:n läpiviemisestä ja vieläpä hienoin tuloksin! :D Onnittelut myös kohtalotovereille Jennalle ja Darralle hienosti menneestä BH:sta!